Hengissä ollaan, vaikka päiväkirjaan ei ole juuri kirjautunut elonmerkkejä. Aika tuntuu taas katoavan kuin tunneliin. Viikonloppu tuli ja meni. Tuntuu kuin aina olisi perjantai tai maanantai. Täytyy muistuttaa itseään: haluan elää joka hetki, en vain viikonloppuisin tai erityispäivinä. Haluan muistaa muutakin kuin sen tunnelin, näistä vuosista, kolmenkympin ja neljänkympin välillä.

Luen juuri Peter Høegin kirjaa Rajatapaukset, jossa pohditaan ajan olemusta. "Jos ihmisen tietoisuus tarkkailee vain itseään, se näkee vain palautumattoman ajan. Mutta jos se katsoo perhettä ja sukua ja lapsia, ja syntymiä ja yhteiselämää toisten kanssa, se huomaa toistuvuuden, ja silloin aika muistuttaa enemmän kenttää, tasankoa, mannerta jolla voi matkata, kuin tiimalasia joka valuu tyhjiin." (lainaus kirjasta) Koska kirja käsittelee suurilta osin häiriintyneiden, rajalla olevien, lasten elämää koulumaailmassa, se on minulle tärkeää luettavaa. Että ymmärtäisin.

Tällä hetkellä työ, eräs projekti, vie suuren osan vapaa-ajastani. Siksi remontin edistämiseen on jäänyt vähän aikaa. Kirjahyllyn maalausurakka on kuitenkin valmis. Olen haaveillut sähkömiehen saapumisesta. Posliiniset sähköosat ja kangaspäällysteinen johto ovat kauniita. Valaisimille olen myös miettinyt paikkoja (ja tällä viikolla olisi Artekissakin eräs valaisintarjous). Toissa viikonloppuna kävimme Helsingin antiikkimessuilla. Sielläkin syntyi ideoita. Mieheni on suunnitellut ulkovuorausprojektia. Kohta päästään aloittamaan.

Ja juuri kun opin taas hiihtämään, lumet ovat sulamassa. On hienoa, kun kotipihasta lähtee latu.

- Elina

Hiljaista on. Olen ollut kipeänä, ja päällimmäisenä huolena on ollut, miten saisi itsensä terveeksi ja töihin. Kyllähän sitä sairaanakin ehtii miettiä rakennusjuttuja, ja sisustus-. Oikeastaan ihan parasta luettavaa ovat sisustuslehdet: ei haittaa, jos nukahtaa kesken kuvakavalkadin eikä tarvitse pinnistellä pysyäkseen juonessa mukana.

Ostin mm. ruotsalaisen Klassiska hem & antik -nimisen lehden, jossa oli kaunis puutalokoti Falunista. Ihastelin tuota 1700-luvulla rakennettua taloa ja vasta jonkin ajan päästä tajusin, että ajelimme toissa kesänä juuri samaisella alueella Taalainmaan-retkellämme. Paras oivallus oli eräässä huoneessa oleva ns. öljylamppu. Keskellä on koristeellinen majolikasydän, kristallit, metalliketjut ja paikat kynttilöille. Varsinainen lampunkupu on valkoista lasia. Nimittäin meidän salissamme on ollut juuri sellainen! Ja omistajien luvalla saisimme sen kunnostuttaa salimme kruunuksi jälleen. Skåne lampusta jo kyselimme ja saimme tiedon, että korvaavia osia voi tilata Ruotsista. Kustannusarviota ei osattu tietenkään antaa, koska emme osanneet vaurioita kovin tarkasti kuvailla. Vasta nähtyäni lampun ko. kodissa, osasin kuvitella, miltä se voisi näyttää meillä. Alkoi jo sormia syyhyttää: pitäisikö hakea lamppu Pukkilasta asiantuntijan helliin ja huolehtiviin käsiin?

Tarvitsen juuri tuollaisia kuvia ja mielikuvia. Välillä on mieli maassa, ja tehty matka sekä talon keskeneräisyys painavat. Silloin haluaisin hetken nähdä, millaista on perillä.

Viime sunnuntaina pääsimme ensi kertaa kartanoaamiaiselle Bastvikin kartanoon. Siellä syntyi toinen ideani katsellessani salin kauniita lattialankkuja. Nimittäin eteisemme lattia on vielä käsittelemättä. Olisin jo eilen halunnut aloittaa maalinpoiston eteisen lattialankuista, mutta mieheni toppuutteli, että kirjahyllyt ensin valmiiksi! (Auts, ne ovat tosiaan vielä kesken.) Pitäisi oikeastaan kysyä Bastvikista, millainen vaha tai petsi lattialankkujen pintaan on laitettu. Se näytti suopakuuratulta lattialta, mutta päällä oli vaha, jossa oli vähän pigmenttiä. Kartanossa on muuten kauniita maalattuja lattioitakin – kannattaa ehdottomasti pistäytyä katsomassa, jos remontoi vanhaa taloa. Niin, Bastvikissa tuli vahva tunne: jotain tämänsuuntaista on meidän kodissamme…joskus…kai melko pian.

Varpulassa tehdään kuulemma logistiikkaharjoituksia (www.varpula.fi). Mekin etsimme aika kauan Rakennusapteekista ostamaamme emalista WC-kylttiä, ja siinä etsiessämme tuli vaikka mitä tavaraa vastaan. Kahteen kellarin valaisimeen löytyivät lasikuvut (ja pestiin ja pantiin paikoilleen). Samoin yläkerran vessaan ostamamme uudet, 1950-luvun tuotantoa, wc-istuimen rengas ja kansi. Selvisi, että meillä on *aika paljon* erilaisia vanhoja sähköosia, valaisimia, koukkuja, naulakoita ym. sälää. Onhan se hyvä tietää, mitä omasta varastosta löytyy, ennen kuin lähtee hakemaan muualta :-)

Kaunista maaliskuuta! Pidetään yhteyttä,
Elina