Saatiin lapsen kanssa laskiaispullat leivottua, sillä ”pullien leipominen on miltei mukavinta maailmassa” (suorasanainen lainaus). Eikö tästä ole tehty joku tutkimuskin, että lapset muistavat kotoa parhaina hetkinä arkiset asiat, kuten pullan leivonnan. Toinen ihmeellinen asia on se, kun lapsi raahaa kirjan – useimmiten saman päivästä toiseen – luettavaksi ja hyrisee tyytyväisyyttään vanhemman vieressä, sadun taikapiirissä.

Lomaviikko vilahti ohi nopeasti. Alkuviikko aherrettiin kotona ja loppuviikko vietettiin pohjoisessa, osin juhlienkin merkeissä. Jotenkin koin nyt todella merkityksekkääksi vierailun vanhempien ja sisarusteni luona ja hiihtoretken Virpiniemen maisemissa. Johtuikohan siitä, että edellisestä Oulun-matkasta oli tavallista pitempi aika. Kyllä osa sydämestäni on aina siellä – tällä hetkellä erityisesti hyvän ystäväni luona, joka saa lapsen minä hetkenä tahansa.

Seuraava juhlakin on tiedossa. Kansalliseepoksemme Kalevala täyttää tänä vuonna 160 vuotta, ja sitä juhlitaan ainakin meidän koulussamme lauantaina. Kummasti taas innostuin, kun pääsin selittämään runonkeruumatkoista, alkusoinnusta ja nelipolvisesta trokeesta. Olen kai vähän Kalevala-friikki. Glorian Antiikissa kerrottiin Ateneumin Kalevala-näyttelystä, joka avataan perjantaina. Sinne on päästävä, ilman muuta. Näyttelyssä Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-työt, nuo taiteemme ikonit, saavat rinnalleen moderneja tulkintoja.

Kirjahyllyjen maalausprojekti on kutkuttavasti kesken. Tuo Kalevala-juhlinta vie ainoan kokonaisen maalauspäiväni eli lauantain, mutta enköhän jossain vaiheessa pääse edistämään sitä kuitenkin.

- Elina

Talvilomaa voi nyt hyvällä syyllä kutsua hiihtolomaksi, kun maassa on lunta ja pakkasta. Olemme käyneet Seurasaaren edustalla merenjäällä, rattikelkkailemassa ja hiihtämässä. Luistelemassakin on käyty – kyllä oli jännittävää puuhaa pitkän tauon jälkeen. Lapsen kolmesta toiveesta (luistelu, HopLop ja laskiaispullien leivonta) kaksi on toteutettu. Kolmannen ajattelin ulkoistaa mummolle. Aika vaan loppui kesken, kun piti tehdä noita raksahommiakin. (Vaikka kuitenkin leivoin suklaakakkua. Olikohan tuo nyt tekosyy.)

Sain tiistaina talkooapua maalaukseen, ja oksalakkasimme sekä pohjamaalasimme kirjahyllyt kokonaan. Tuntuu tärkeältä saada kirjahyllyt valmiiksi kirjoja varten. Kirjojen paikka ei ole vuositolkulla laatikoissa! Ystävääni Ullaa lainatakseni: ”Tuntuu kuin jokin tärkeä, puuttuva palanen asettuisi silloin elämässäni paikoilleen”. Samuel on tehnyt töitä kotoa käsin ja käynyt välillä siirtämässä meille naisille maalaustelineitä ja ostamassa lisää maalia ym. Tänään hän kävi Mäntsälän sahalta hakemassa julkisivulautamalleja ja maalasi niitä kokeeksi eri värisävyillä. On hän saanut monta muutakin hommaa saatettua loppuun, kuten vessan oven paikoilleen. Tuntuu juhlavalta, kun wc:ssä on ovi! Ei tarvinnut tänään vieraillekaan pitää nolostelevaa puheenvuoroa aiheen tiimoilta.

Päivät pitenevät ja valoa on taas vähän enemmän. Hiljalleen kuljemme kohti kevättä. Yllättävä ongelma on, että lunta ON edelleen paljon maassa; julkisivutöitä ei ehkä päästäkään aloittamaan maaliskuun alussa. Ei tuosta lumesta osaa harmissaankaan olla. Olo on kovin kotoisa – talvipäivät ovat sellaisia kuin lapsuuteni talvissa kaukana pohjoisessa merenrantakaupungissa. Ehkä uskaltaudun toisenkin kerran luistimille, tai ainakin suksille.

- Elina

Helmikuussa ollaan. Tuntuu ihan kunnon talvelta, kun lämpömittari on miinuksella, lunta reilusti maassa ja jääpuikkoja räystäällä. (Niistä kun saisi vielä valoisan aikaan otettua kuvan.)

Täällä on painittu ikuisuusprojektin, eli listojen, parissa. 21 listaa on valmiina kiinnitettäviksi salin ovien ja ikkunoiden ympärille. Eteisen listat ovat jo paikoillaan ja odottavat maalausta. Talon julkisivutyöt ovat myös kovasti mielessä. On laskettu tilattavan puutavaran määriä ja kustannusarviota. Maaliskuussa - siis kuukauden päästä - on tarkoitus aloittaa julkisivun verhous.

Arvonta on suoritettu. Poika toimi onnettarena, mies virallisena valvojana. ARVONNAN VOITTI MINNA, sivujemme ahkera vieras ja kommentoija. Onnittelut! Laitatko, Minna, postiosoitteesi sähköpostiimme bullerby@bullerby.fi niin Koiramäen tarinat lähtevät pikku Einarille! Kiitokset kaikille kommentin jättäneille. Voisi ottaa joskus uudestaankin arvonnan - niin kiva terveisiä oli lukea :-) Ja kommentoida saa toki ilman arvontaakin.

- Elina