On vielä marraskuu, mutta tuntuu kumman jouluiselta. Lapsi ja mies askartelevat tiernapoikakamppeita, illasta toiseen, ja keskustelevat laulujärjestyksestä ja sanamuodoista. Oikeastaan alan itsekin pitää tuosta hieman sotaisasta näytelmästä, joka tuo eksoottisen tuulahduksen Suomen talveen ja joulunaikaan. Kotikaupunkini Oulu on tiernapojistaan kuuluisa. Täytyihän tuo innostus tartuttaa jälkikasvuunkin, vaikka hänellä ei Oulun murteen svaa-vokaalit menekään ihan kohdilleen :-) Nyt on ensimmäinen joulu, kun ihan lähinaapurustosta löytyy kuninkaat ja tähtipojat näytelmää varten.

Toinen jouluinen juttu on tietysti lumi. ”Täytyykö aina mennä näin överiksi?” purnasi työkaveri, kun auto oli työpäivän aikana kadonnut lumikasaan ja liikenne mateli pääteilläkin kahtakymppiä. Minä en valita – olen tottunut ääriolosuhteisiin. Omakotiasumisenkin raskaammat puolet ovat tulleet tutuiksi: lumityöt ja uunien lämmitys. (Siitä en kuitenkaan mainitse mitään – luulisivat minua vielä leuhkijaksi.) Talvi ja lumen valo tuovat odotettua vaihtelua pimeän syksyn jälkeen.

Oli oikein hyvä rakennusviikonloppu. Lauantaina ei poistuttu kotoa minnekään. Aamusta iltaan uurastettiin, syötiin pikaisesti ja vaatimattomasti, kiiruhdettiin töihin. Siivottiin salia. Revittiin ehkä viimeiset nupinaulat, puhdistettiin oven karmi maalista, höylättiin ja hiottiin, pohjamaalattiinkin karmi saman tien, jotta sen saisi paikoilleen portaiden alapäähän. Maalattiin vessan ovi toiseen kertaan. Ja työskentely jatkui, kunnes olimme niin puhkipoikki, että kömmimme saunan kautta yläkertaan nukkumaan. Onnellisina, raukeina.

Sunnuntaina radiossa kehotettiin pysymään kotona, jos ei ole pakollista asiaa ulos. Meillä ei ollut. Katselin virolaista tv-sarjaa Wikmani poisid DVD:ltä. Se perustuu Jaan Krossin samannimiseen romaaniin. Ihailin 1930-luvun taloja, sisustuksia ja näyttelijöiden pukuja. Mietin tuhannennen kerran virolaisten kohtaloa ja sitä, mikä yhdistää minut tuohon kansaan niin voimakkaasti. Isäntä taas luki Barack Obaman kirjaa, tuntui olevan vaikuttunut siitä. Laittoi hän muuten uskomattoman hyvää ruokaakin. Lepopäivä voi parhaimmillaan tuoda paratiisin tuoksua tänne maan päälle, muistan kuulleeni. On helppoa yhtyä Päivi Räsäsen ajatukseen: Pysykää, ihmiset, yksi päivä viikossa pois kaupoista. Kun lepää sunnuntait, jaksaa ja ehtii arkena kyllä käydä ostoksilla.

Elina
P.s. Yritin toteuttaa lukijoiden toivetta portaiden kuvaamisesta, mutta se osoittautui (minulle) liian hankalaksi. Kuvia tulossa...

Mieheni kertoi, että hänellä oli nuorena, köyhänä opiskelijana unelma. Olisipa joskus niin paljon rahaa, että voisi mennä – sinä päivänä, kun Finlandia-palkintoehdokkaat julkistetaan – kirjakauppaan ja ostaa kaikki nuo kirjat. Jaoin tietysti hänen unelmansa.

Nyt unelma on muuttanut muotoaan: olisipa joskus niin paljon AIKAA, että ehtisi itse lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaana olevat kirjat ja muodostaa oman käsityksensä, minkä kirjoista tulisi ko. palkinto saada. Tänään julkistettiin taas uudet, tämänvuotiset ehdokkaat. Jatkan unelmointia.

Arvasin kirjoista ennalta vain Sofi Oksasen Puhdistuksen (ja olin sen jo pyytänyt työkaveriltani lainaan). Olen helpottunut, ettei Tervon kirja ollut ehdolla. Ostakoot ja lukekoot tervoja ne, jotka haluavat. Ei niitä kuitenkaan tarvitse tällaiselle jalustalle nostaa, kun korkeakulttuurisempaa luettavaakin olisi ihmisille tarjolla.

Juhlavissa tunnelmissa jatketaankin. Tuntuu todella hienolta, kun portaat yläkertaan alkavat rakentua. Tarkoitan tässä nyt ihan konkreettisia portaita, meidän kotimme portaita. (Joskus on hauskaa, kun sanat saavat metaforisia merkityksiä.) Mieheni laittoi eilen muutamia valokuvia Pyhäpuoli-nimiseen albumiin alakohtaan Portaat. Käsittämättömän upeaa, että saadaan sali joskus käyttöön. Yön vallat aamun valkeus jo voittaa, sun päiväs' koittaa…

- Elina

Kylläpä on satanut tänä syksynä: vettä ihan solkenaan, väliin rakeitakin, pieniä kiukkuisia eukkoja, kissoja ja koiria. Olen nöyränä ottanut vastaan kaiken mitä taivaalta tulee: tämä apea, sateinen jakso kuuluu suomalaisuuteen kuin nenä päähän. Välillä oma tuska on noussut pintaan, mutta elämä on mitä on. Ei auta kuin elää sitä eteenpäin.

Kodinrakennuksen kanssa emme ole vaipuneet talvihorrokseen. Timpurimme Erkka ja mieheni ovat saaneet paljon aikaan, mistä taas minä olen saanut paljon voimia :-) Ulkopariovet ovat paikoillaan ja lukkokin toimii. Väliovet on maalattu, lasitettu ja paikoillaan. Kauniit ovat. Väri tuli valittua ehkä turhankin vaalea. Kuistin seinissä on nyt cyproc-levyä, jota ei pitänyt tulla koko talon lähellekään. Seinien kokopanelointi olisi ollut hankala toteuttaa, kun seinä on lähes pelkkää ikkunaa. Nyt yläosaan tulee tapetti ja alhaalle paneeli. Hirsiseinä jää hirrelle. Päälle tulee ehkä maali ja roiskemaalaus, kuten eteisessäkin. Kävimme jo Värisilmässä katsomassa sopivan oloista ruotsalaista paperitapettiakin.

Olen etsiskellyt jo parisen vuotta tietynlaista lyhdyn mallista valaisinta eteiseen. En mitenkään niin vakavalla mielellä, mutta koko ajan tilannetta silmällä pitäen :-) Onhan noita tullut kierrettyä – kirpputoreja, antiikkiliikkeitä ja -messuja, erilaisia rompetoreja ja varaosapankkeja. Glorian Antiikki -ja Gård & torp -lehdissä esitellyissä kodeissa olen niitä nähnyt ja kerran munkkiniemeläisessä antiikkiliikkeessä. Kävimme pyhäinpäivän aattona Samuelin kanssa Skåne-lamppu -nimisessä liikkeessä Runeberginkadulla. Siellä oli kaksikin antiikkivalaisinta, jotka olivat lyhdyn mallisia, ja lisäksi omistajalla oli tieto, mistä vastaavanlaisia saa tilattua uustuotantona. Toinen valaisimista suorastaan vaati päästä meidän kotiimme. Tuli myös mieleen, että pitäisikö tilata kuistin korkeaan aumakattoon samantyylinen, mutta kookkaampi valo (sitten kun euroja on taas säästetty sukanvarteen). Skåne-lampun rouva oli valmistanut jollekin asiakkaalleen tilauksesta lampetit, joissa ”kynttilälamppu” oli yhdistetty peiliin. Ko. asiakas ei ollut niitä kuitenkaan hakenut, joten lampetitkin pääsivät meille. Aika juhlavan oloiset ne ovat, joten tuleva sijainti on joko salissa tai kirjastohuoneessa.

Seuraava isompi rykäys on portaiden teko. Alakerran portaiden alle (kellariin) on valmistunut helmiponttipaneelista komero. Nyt Erkka jatkaa portaiden tekoa asuinkerroksesta yläkertaan. (Älkää kysykö, milloin yläkerta valmistuu.) Asuinkerroksen valmistumisen päivämäärästä saa jo esittää arvauksia.

Maalaushommaa on vielä paljonkin, mutta sehän on mukavaa ja näkyvää. Taitaa olla minun vuoroni tarttua pensseliin. Aloitan nyt maalaamalla vessan oveen toisen maalikerroksen.

Erinomaista isänpäivää kaikille isille ja valonpilkahduksia kaikkien lukijoiden syksyyn!
- Elina