Vihdoinkin aurinko hellii meitä. Ihanaa, että ehdin kokea vielä senkin ennen töihin menoa. Olen onnellinen ja levännyt. Kaikki haaveeni kesäloman suhteen ovat toteutuneet. Pääsin Saarenmaalle, joka on yksi kauneimmista paikoista kesäaikaan ja jossa aika pysähtyy. Siellä tuli kierrettyä antiikkiliikkeet ja nautittua kauniista luonnosta ja pikkukaupungista (Kuressaare). Eilen pääsin kesäiseen lempipuuhaani: makoilemaan Suomenlinnaan ja katselemaan ohitse lipuvia ruotsinlaivoja. Kahvit Kauppatorilla voi laskea samaan kategoriaan. Se täytyy kokea aina kerran kesässä.

Tänä kesänä on tullut reissattua enemmän kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä. Ne tulikin vietettyä aika tiiviisti tässä omalla tontilla. Hyvät puolensa molemmissa – nyt ei taas talotyömaa ole edistynyt juurikaan ;-) Kyllähän ihminen lepoa tarvitsee, näinkin mukavasta hommasta kuin kodin rakentaminen. Vaikkei tätä ole osannut oikein työnä pitää, kun se on ollut pääosin niin mukavaa ja kiinnostavaa. Jos rehellinen on, kyllä pitkähkö projekti on rasittanut mieltä, ruumista ja kukkaroa. Myönnän. Mutta nyt on taas voimia jatkaa.

Minna, sivujemme aktiivinen vieras ja kommentoija, toivoi kuvia kuistin kiinnityksestä. Aloitimme nyt kesäkuvien lisäämisen sivuillemme. Samuel kokosi albumin Stundarsin reissusta ja lisäsi muutamia kuvia muihinkin albumeihin. Tietokone hidastelee nyt jostakin syystä – olisinkohan levytila täyttymässä – mutta toivottavasti saamme laitettua päivitystä myös rakennuskuvien osalta.

Tänään ostimme Antti Nurmesniemen suunnitteleman saunajakkaran. Jos designjakkara toimii käyttötarkoituksessaan, hankimme toisenkin. Saimme myös hyvän idean salin valaistuksen suhteen. Nyt kyllä sormet syyhyäisivät jo päästä salin puolelle viimeistelyhommiin.

- Elina

Tervepä terve!

Palasimme saarivaltakunnasta. Talo oli lähes rikkaruohojen peitossa - kiitos runsaiden sateiden ja ravinteikkaan maan. Ensimmäisenä lomapäivänään KOTONA isäntä sai järjestettyä Hiabin nostamaan kuistin katon paikoilleen. (Tämä on nyt talon eteläpäädyn ns. avokuistin katto, joka - varsinaisen kuistin katon tavoin - myös tehtiin maassa ja nostettiin valmiina paikoilleen.) Nyt ei sateet enää haittaa :-) Piha alkoi näyttää yllättävän väljältä. Innostuimme siivoamaan pihamaata laajemminkin, sahaamaan ylimääräistä puutavaraa polttopuiksi ja haravoimaan purua soran päältä. Naapurit olivat siistineet paljonkin omaa puoltaan ja käsityökasvatuksen maisteri teki niin hienon aidan, että sitä on vaikea uskoa väliaikaiseksi. Kohta saamme naapurit jo ihan oikeasti tuohon naapuriin - muutto on lähellä!

Olo tuntuu virkistyneeltä. Lontoo on paljon enemmän kuin Britannian pääkaupunki. Siellä voi istuskella marokkolaisessa kahvilassa nauttimassa erinomaista minttuteetä. Tai sieltä löytää hyvää japanilaista ruokaa. Tai moskeijan, niin kuin asuinpaikkamme naapurissa. Osa kaupoista on auki 24 h. Ihanaa oli palata kuitenkin ihmisen kokoiseen, pieneen ja kotoiseen Helsinkiin. Ja omaan hirsikotoomme puuhastelemaan.
- Elina

Kesäkuun loppu ja heinäkuun alku ovat kuluneet reissatessa pitkin poikin Suomen maata. Tavattiin nettituttujakin i-r-l. Uttermossagårdenin rouvaa, joka pitää blogia osoitteessa www.linochlavendel.blogspot.com kävimme moikkaamassa Stundarsin viehättävässä kaupassa. Koko Stundarsin museoalue (www.stundars.fi) oli hieno elämys. Monet olivat kertoneet siitä meille, mutta käynti paikan päällä on juttu sinänsä! Mm. Perinnetaidon Hanna, joka oli meillekin tekemässä maalausjuttuja ym, on ollut restauroimassa Stundarsin kohteita. Vierailu sattui siinäkin mielessä sopivaan aikaan, että mietimme juuri talomme sisustusjuttuja. Seurasaareen vain terveisiä, että Stundarsissa kohteet ovat paljon paremmin huollettuja ja lapsillekin on järjestetty kaikkea kivaa puuhaa (mm. leikkinavetta, kiipeilyrata ja leikkipisteitä). Parasta oli, että KAIKKI KOHTEET OLIVAT AUKI. Olemme aika rikki siihen, että Seurasaaressa olemme useasti maksaneet pääsymaksun, ja aina vain osa (se sama osa) rakennuksista on avoinna.

Toinen historiallinen hetki oli, kun tapasimme The Kupsalat (www.kupsala.net/eskojamaija/rakennusprojekti/index.php) ja heidän talonsa. Kylläpä pohjalaistalon kauneus oli mykistävä. Parasta talossa oli TUNNELMA. Vaikka olimme katselleet kuvia talosta paljonkin, kaikkein olennaisinta ei voi kokea kuin paikan päällä. Toivottavasti Maijalle ja Eskolle ei tule vierasruuhkaa tämän kommentin jälkeen :-)

Kolmas hauska tapaaminen oli Raumalla, jossa Samuel vierailee työasioissa paljonkin. Sattumalta tapasimme Samuelin serkun perheineen Rauman torilla ja tarjosimme kaffet (ei kuitenkaan pystökaffeja raumalaiseen tapaan). Hekin laittavat kodikseen vanhaa hirsitaloa Pohjois-Pohjanmaalla. Huumorilla totesimme, että hauskaa on, kun tapaaminen tapahtuu täällä – taisimme molemmat olla pienen loman tarpeessa rakennushankkeesta.

Päiväkirja taas hiljenee – lähdemme kohti Englantia ja palailemme – rakentamaan ja kirjoittamaan – kahden viikon päästä. Kaunista kesää kaikille lukijoille!