Outo hiljaisuus ja tyhjyys on laskeutunut hirsitaloomme. Kukaan ei piirrä skeittareita, joilla on lyhythihaiset paidat ja paljon tatuointeja, ja kiinnitä niitä seinään. Kukaan ei kuuntele Risto Räppääjä -äänikirjaa uudestaan ja uudestaan. Kukaan ei levitä pikkulegoja lattioille. Kukaan ei kinua ulos puistoon ja pyöräilemään, vaan äiti saa istua tietokoneen ääressä vaikka aamusta iltaan. Ja äidin sydän ikävöi jo nyt! Onneksi lapsi on vain muutaman päivän serkkujen luona mökillä.

Täällä on syöty tomaattikeittoa ja suunniteltu tulevia rakennushommia. Selailtu sisustuslehdet hiirenkorville ja pesty pyykkiä. Mietitty tulevaa reissua saarivaltakuntaan. Kun on hiljaa, aistit ja mieli herkistyvät.

Uusi Divaani-lehtikin tuli ostettua kaupasta. Ei ole oikein mun juttu, mutta kiinnostavaakin luettavaa löytyi. Kotonadesignin (www.kotonadesign.fi) Mia Battilanan ajatukset keskeneräisyydestä olivat tuttuja:

"Keskeneräisyys mahdollistaa uppoutumisen kaikkein ihanimpaan eli haaveilemiseen. Ihmisellä pitää olla unelmia. Sillä lailla pysyy käynnissä. Mikä sen makoisampaa kuin suunnitella, piirtää ja keksiä vaihtoehtoja."

- Elina

Tämä kesä on ollut totaalisen erilainen kuin kaksi edellistä. Hiljaiseloa ja lepoa – rakentamisen suhteen. Täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä. Miehenikin lausui tunnustuksen: ”Sinähän olet tottunut tähän keskeneräisyyteen paremmin kuin minä”. Niin kai, kun vietän useamman tunnin vuorokaudessa kotosalla kuin hän.

Kaurin kanssa olemme irrotelleet nauloja salin lattiasta. Tämä oli uusi kokemus, koska lattialaudat ovat jo paikalleen kiinnitetyt. (Tuli sen verran kiire niiden asentamisessa, että emme ehtineet puhdistaa pois nauloja, joilla lattiamatto oli kiinnitetty lankkuihin.) Hyvin kuitenkin onnistui näinkin. Salin ja kirjastohuoneen lattiat odottavat nyt maalaamista.

Rouvan into on keskittynyt lähinnä huonekalujen hankkimiseen :-) Viime viikolla haettiin Lahdesta empiretyylinen kattokruunu. Se on vanha kynttiläkruunu mutta myöhemmin sähköistetty. Löysin myös asuinkerroksen vessaan kaapin, joka on ehkä 1950-luvulta mutta sopivan kokoinen ja tyylinen. Tämän löydön tein Wanillarose-nimisen kaupan Tilkankadun liikkeen loppuunmyynnistä. (Liike siirtyy Nurmijärvelle.) Aikaisemmin olimme hankkineet biedermeiertyylisen klaffipiirongin ja pöydän saliin.

Juhannusviikon olimme melkein kokonaan reissussa. Maanantaina lähdimme pojan kanssa Samuelin mukaan työmatkalle Kouvolan suunnalle. Totta kai pysähdyimme Antik-Annassa matkalla. Tiistaina käväisimme ystäväperheen kanssa Tallinnassa. He ovat aikaisemmin asuneet Virossa monta vuotta, ja aina vitsailimme, että joskus menemme Tallinnaan päiväristeilylle uusimmalla, hienolla laivalla pelkkien käsilaukkujen kanssa. (Valtavan tavaramäärän roudaamisesta nuhjuisissa Viron-laivoissa oli meillä molemmilla runsaasti kokemusta.) Viking XPRS oli omituisesta nimestään huolimatta varsin kiva laiva. Tallinnassa vierailimme KUMUssa (Museon nimi KUMU tulee viron kielen taidemuseota tarkoittavan sanan kirjaimista, KUnstiMUuseum). Todella suositeltava vierailukohde kaikille sekä suomalaisen arkkitehtuurin että virolaisen taiteen ystäville – KUMU valittiin toukokuussa 2008 vuoden eurooppalaiseksi museoksi. Samalla kävelimme aina niin kauniissa Kadriorgin puistossa. Säät eivät tietenkään suosineet, kuten eivät oikein muutenkaan tänä kesänä. Juhannuksen vietimme mieheni suvun kesäpaikalla Pälkäneen Luopioisissa. Oli oikein mukavaa valvoa kokon ääressä ja nukkua vanhassa aitassa niiiin makeasti. Puhumattakaan kaikista ulkona valmistetuista herkuista.

Nyt olisi helmiponttipaneelia puoli kilometriä tuossa pihassa, joten taidamme kantaa ne säiltä suojaan – eteisen ja kuistin panelointia odottamaan.

Kaunista kesää kaikille lukijoille!

- Elina

Päiväkirjan päivittäminen on jäänyt luvattoman pitkäksi aikaa. Kesä on tullut Melukylään ja ”keittiöön ei voi mennä, koska siellä haisee järkyttävän pahalta” (suora lainaus pojaltani). Alkukesän herkut – kookos-raparperipiirakka ja varhaiskaalikeitto – eivät ole lapsen lemppareita. Viime viikolla täällä vallitsi poikamiesboksin bohemius, kun olin Prahassa työporukan kanssa reissussa. Tänään oli ensimmäinen oikea lomapäivä, kun kello ei ollut herättämässä mihinkään. Aah…

Sunnuntaina kävimme Käpylän kyläjuhlilla. Puu-Käpylä on se uskomattoman kaunis asuinalue Helsingissä, joka näkyy ratikka 1:n reitillä. Klassismin tyyliin rakennetut loivasti harjakattoiset ja uusporvarilliset taitekattoiset rakennukset sijoittuvat asemakaavaan, joka on noin 80 vuotta sitten lainattu englantilaisista puutarhakaupungeista Letchworthista ja Welwynista. Rakennustyyli on yhdistelmä empiren puutarhakaupunkeja ja talonpoikaisarkkitehtuuria. Puutarhat ovat vihreät. Kaikki on epätodellisen kaunista. Kyläjuhlilla tutustuimme lähinnä kirpputoripöytiin ja puutarhoihin, emme tutustuneet Akseli Toivosen kentän kulttuuritarjontaan kuin muurikkalettujen verran :-) Kyläjuhlissa oli hauskaa se, että ihmiset myivät taimia suoraan omilta pihoiltaan. Olemme huomanneet, että suoraan kotipihoilta saadut perennat lähtevät melko takuuvarmasti kasvamaan omalla pihallakin, koska ovat tottuneet karuihin olosuhteisiin. Ulkomailta tuodut taimet, tai yleensäkin puutarhoissa kasvatetut, ovatkin sitten paljon krantumpia.

Nyt lukijat varmaan ihmettelevät, että mihin ihmeeseen me niitä taimia hamstraamme. Pihamme on suoraan sanottuna järkyttävässä tilassa kolmen perheen lautakasojen ja rakennusjätteen peitossa. Sahanpurua on kaikkialla. Meillä kuitenkin ON myös kukkapenkki, jonka fiksu mieheni keksi perustaa viime kesänä. Muiden mielestä se on hassua, mutta minusta on ihana ajatus, että kaiken keskeneräisyyden keskelle nousee vihreitä versoja ja kauniita kukkasia. Kuin lupaus kauniimmasta huomisesta. Olen PÄÄTTÄNYT, että nautin elämästäni joka hetki, nautin jokaisesta kukasta, joka pihalleni kasvaa, jokaisesta auringonsäteestä ja sadepisaroistakin. Huolettomista ja työteliäistä hetkistä, kaikista. Kukkien kasvattaminen kaiken työläyden keskellä sopii hyvin ideologiaani :-)

Suututan nyt loputkin lukijani sanomalla, että en pidä ainoana oikeana tapana nykyisin vallalla olevaa pihan laittoa. ”Oletteko aloittaneet jo pihatyöt?” -kysymyksellään useimmat tarkoittavat, että meidän tulisi A) siivota kaikki hökötykset ja röykkiöt pois pihamaalta (osin samaa mieltä, mutta osa puutavarasta tulee vielä käyttöön), B) parturoida tontti sileäksi kaikista puista, C) viskata mäkeen tontilla mahdollisesti olevat vanhat perennat ja maatiaiskasvit ja D) kylvää ja kasvattaa tasainen nurmikenttä (eikä missään nimessä voikukkia) – mainitaan ehkä valmiista nurmikkorullasta, E) rahdata Bauhausista ja Plantagenista tuijia ja buksipuita ja muita ”kotoisia” kasveja, F) koota kivirykelmiä ja ripotella värikästä haketta, G) rakentaa kestopuuterassi. H) Ja hankkia tietysti sähkögrilli kaikkine herkkuineen.

Myönnän: olen taitava liioittelussa. (Se on opettajan työssä hyödyllinen piirre.) Mutta tuohon suuntaanhan se tahtoo mennä. Käykääpä katsomassa uusia omakotialueita ja siirtolapuutarhamökkien pihojakin. Sinnekin on villitys levinnyt. PuutarhatyötKIN on meillä aloitettu, mutta varsin toisenlaiseen tapaan. Ei mitään suurisuuntaista :-) Varsinainen syy pihatöiden aloittamattomuuteen on ulkoverhouksen puuttuminen.
Mieheni on raapinut puhtaaksi ulkovuorauslautoja – urakka lienee puolivälissä. Kunpa ne saataisiin joskus seinäänkin ja niiden päälle vielä maali.

Sisätöissä on menty vauhdikkaasti eteenpäin. Keskeneräistä ovat enää salin ja kirjastohuoneen ikkunalistat ja salin, kirjastohuoneen sekä eteiset lattioiden hionta ja maalaus. Eteisen seiniin tuleva paneeli on jo tilattu. Ainoa isompi juttu on portaiden teko asuinkerroksesta vintille. Ja onhan meillä vielä nuo kuistit… Kokonaisuutena olo on kuitenkin varsin toiveikas.

Niin, ja tärkein jäi sanomatta. Ensimmäiset biedermeierhuonekalut on hankittu.

- Elina