Viikonloppuna tunnelma oli todellakin kuin Uspenskin sadussa, jonka vähemmän tunnetussa laulussa Krokotiili Gena ystävineen laulaa (Kaunista, kaunista, kaikki on niin kaunista).

Lauantaina väsättiin avokuistiin runkoa. Rene ja Tuomas olivat viikolla tehneet osat valmiiksi. Lopuksi nostettiin runko miehissä pystyyn. Seuraavaksi vuorossa on kuistin katon teko. Sitten päästäänkin julkisivulaudoituksen kimppuun.

Lauantaina raotettiin vähän julkisivulaudoituksen pinoa. Tällä kertaa tuntui siltä, että ehkä se taitaa sittenkin lähteä seinälle. Ottakaahan lukijat kantaa, kannattaako siihen lähteä. Bastvikin kartanon seinissä ainakin vanhat laudat näyttivät tosi upeilta.

Projekti on sen verran jo laaja ja päiväkirjamerkintöjäkin kertynyt, ettei uudet tulijat taida jaksaa alkaa kaikkia kahlaamaan läpi. Se olisi tietysti suositeltvin tapa tutustua suuruudenhulluun projektiimme. Sen verran olen antanut kuitenkin nykyajalle periksi, että olen laatinut kuvat-osioon on kansion aloittelijoille. Siitä saa sellaisen lyhyen yleiskuvan siitä, mitä oikein on tullut tehtyä.

Uusien lukijoiden voi olla todellakin aika vaikea saada käsitystä projektimme kulusta. Kansioiden kuvat ovat todellakin vain aikajärjestyksessä. Kansiot on tietysti ryhmitelty aiheittain, joten jonkinlainen järjestys kuvilla sitäkin kautta on.

Korostettakoon kuitenkin vielä, ettei tavoitteemme ole pitää mitään tehtyjen ja tekemättömäin töiden listaa täällä netissä vaan luoda lukijoille eläviä tuokiokuvia elämästä rakennusperinteen parissa.

Samuel

Nyt on löytynyt lempikahvilani! Se on Café Bastvik Espoon Saunalahdessa. Olemme seuranneet Bastvikin kartanon matkaa kodiksi, arkkitehtitoimistoksi ja kahvilaksi nettisivuilta http://www.bastvik.fi ja ajelleet joskus paikan päällekin kurkkimaan, miten remontointi- ja restaurointityöt edistyvät. Kun tänään sitten Hesarista luimme, että kahvila on viimein avattu, emme voineet olla menemättä kartanokahveille.

Suomalaisissa kahviloissa tavallisesti aina jokin mättää. Jos miljöö on hieno, ovat tarjonnaiset sitten keskinkertaista raakapakastekamaa. Tai jos kahvi ja baakelssit ilahduttavat, jättävät ympäristö ja sisustus toivomisen varaa. Vähintään hinta–laatusuhde on yleensä kyseenalainen. Nyt oli kaikki kohdallaan: interiööri oli taivaallisen kaunis 1920-luvun vaikutteissaan, remontti huolellisesti toteutettu, merimaisema näkyi ikkunoista, kahvi oli hyvää ja tuoretta (tummapaahtoista italialaista) ja piirakka kermavaahtoineen suussa sulavaa. Kahvipöydästä sai hakea kahvia lisääkin, joten hinta 3,50 euroa, ei ollut liikaa. Tänne tulemme uudestaankin!

Täällä pääkaupunkiseudulla on aivan liikuttavan kaunista: aurinko on paistanut, ruoho vihertää ja kaikki sinivuokot, valkovuokot ja muut söpöliinit kukkivat. (Ihmiset eivät vaan tahdo Hesarin mukaan jättää luonnonkukkia luontoon vaan siirtävät niitä kotipihoilleen. Hyi hyi, jättäkää nyt ainakin rauhoitetut kasvit lehtometsiin – siellä ne ilahduttavat kaikkia luonnossa kulkijoita.) Oma piha on vielä murheenkryyni, mutta kaikki aikanaan… Kauri on kyllä kovasti kastellut vähäisiä kukkiamme (kyllä pihaltamme ihan oikeasti niitäkin löytyy – tupakantumppien, naulojen, sahanpurun ym. joukosta), joten jotain kaunista on luvassa.

Lissu vinkkasi vieraskirjassamme, että Kymenlaaksosta löytyy hyviä kirppareita. Perjantaina Samuelilla oli työreissu Kuusankoskelle, ja lähdimme lapsen kanssa junalla Kouvolaan hänen peräänsä; minulla kun oli poikkeuksellisesti vain muutama tunti opetusta aamupäivällä. Eikä Lissu liioitellut vähääkään: kahden kirpputorin löydöt olivat tosi hyvät (mm. Arabian iso paistivati, Karhulan lasin 10 litran lasipurkki, vanhoja pitsilakanoita…) Kaurikin teki pieniä ”löytöjä” vanhan pyöränsä myynnistä saamillaan rahoilla. Hintataso oli paljon alhaisempi kuin Helsingissä. Huonekalujakin olisi ollut tarjolla. Pitää tehdä toinen reissu samalla, kun matkaamme Annelin luokse Valkealaan. Annelilta löytyy varmaankin talonpoikaishuonekaluja ja takuuvarmasti vanhoja, purettuja kaakeliuuneja. Katsokaa vaikka www.kaakeliuuneja.fi

Lauantai olikin sitten (kuten laajahkosta selostuksestani voi päätellä) ainoa kunnollinen raksapäivä tällä viikolla. Erkka laittoi salin ”panelointia” paikoilleen. René ja Tuomas yhdessä Samuelin kanssa rakensivat toista kuistia. Sen runko tehtiin taas maassa ja nostettiin sitten yläilmoihin. Kaurin kanssa haravoimme pihaa ja siivosimme sotkut. Siistimistähän taas tuli, kun mm. kuistin kiinnikkeet porattiin hirsiseinän läpi. Salin maalausta jatketaan huomenna, joten sekin piti putsata taas maalauskuntoon.

Kauniita kevätpäiviä lukijoillemme!

PS. Kuvat-osion kansioon Vanhoja taloja ja muuta näkemisen arvoista on lisätty kuvia Bastvikin kartanosta. Käykäähän vilkaisemassa.

Miten te pärjäätte niitten naapurien kanssa? monet ovat tiedustelleet ja otaksuneet, ettei voi olla helppoa, kun kolme perhettä rakentaa pienehkölle kaupunkitontille. Miten joku VOI pärjätä ilman tällaisia naapureita??? on meidän vastakysymyksemme. Emme lähtisi yksin rakentamaan korpeen, sehän olisi jo turvallisuusriski. Nyt on aina apua ja tukea saatavilla hädän hetkellä. Ja parasta on varmaan kokemusten jakaminen. Yleensä projektiamme ihmetellään ja jopa kauhistellaan. Siksi on hauskaa, että naapurinrouvat ovat (yhtä luontevasti kuin minä) yltä päältä sementissä ja maalissa. Toinen rouvista rappaa parhaillaan kellarin seiniä (siihen minusta ei sentään olisi). Keskustelemme rakennusprojekteista keskenämme asiantuntevammin kuin monet mieshenkilöt. Kyllä tätä kokemusta ja asiantuntemustakin jo alkaakin olla.

Nyt on jotenkin mukava vire taas päällä! Kellari on mennyt ison harppauksen eteenpäin. Kuka moitti viimeistelytöitä turhauttaviksi ja näkymättömiksi? Viimeiset listat, paikkamaalaukset, siivous – ne juuri tuovat sen pisteen i:n päälle. Oli jotenkin nautinnollista käydä eilen saunassa, kun oli niin valmista ja puhtoistakin. Vaikka luuli silmän tottuneen keskeneräisyyteen, muutos oli mieltä ylentävä.

Ns. kakkoskuistin teko on aloitettu. Siitä tulee avokuisti. (Julkisivukuvista näet halutessasi kuistin mallin.)

Erkka laittoi salin seiniin paneelia. Valmista ei vielä tullut, mutta hyvännäköistä. Kyllä vanha lauta on kaunista ihan maalaamattomanakin. Erkka oli löytänyt porvoolaisesta 1700-luvun talosta paneelin ja seinän yläosan väliin listamallin, joka oli erittäin yksinkertainen mutta sellaisena luonteva. Samuel valmisti niitä sirkkelillä pihalla. Kuvia tulee kuvagalleriaan, kun saamme vietyä asiaa vähän pitemmälle.

Imuroimme ja pyyhimme pölyjä eilen salissa. Huomenna alkavat nimittäin maalaustyöt. Kaurin huvia on paistaa nakkeja kaakeliuuneissa. Hän tarjoilee niitä kaikille halukkaille tiedustellen samalla: Sinapilla vai ketsupilla vai ilman? Aivan erityinen tunnelma on, kun radiosta kuuluu kaunista musiikkia ja koko perhe hyörii puuhiensa keskellä – tulevassa olohuoneessamme. Tänään tuli lahjaksi salin tyyliin sopiva palmu. Kohta pääsemmekin jo miettimään salin kalustusta.

- Elina

”Äiti, miksei me enää koskaan käydä KAUPUNGISSA?” lapsi kysyi eilen.

Kaupungissa, niin. Mieleen tuli kuva Helsingin empirekeskustasta, joka on niin lähellä (mutta niin kaukana tästä työn ja rakentamisen täyttämästä elämästä). Kahvit Café Engelissä ja huikaisevat näkymät Senaatintorille. Ehkä pieni kierros Kiseleffin talossa. Yliopiston kirjastossa voisi käydä haistelemassa sen historiallista henkeä…

Nyt jo painokkaasti: ”Äiti, haluaisin näyttää mun uutta pyörää M:lle ja D:lle (naapurinpojat entisestä kotitalosta)!”

Lapsen mielestä nykyinen kotiseutu on ihan landea. Kun ei ole yhtään kerrostaloakaan. Entinen koti Haagassa oli sentään ”kaupunkia”.

- Elina

”Hälventäkää huoli mielestänne toimimalla uutterasti. Ahkera toiminnassa olo on paras lääke hermostumista vastaan.”

Käykääpä lukemassa Formusten kotisivulta – www.perheformunen.suntuubi.com – mainiot ohjeet, miten pääsee eroon turhista huolista. Minä tein niin, ja nyt puristaa huomattavasti vähemmän :-0

Itse asiassa jo alkuviikosta päätimme, että perjantaina ja lauantaina saatamme saunaosaston valmiiksi. Pesutiloja ja saunaa on jo käytetty, mutta muutamat hommat ovat sinnikkäästi roikkuneet. Listat, ovismyygien ja ovenkarmien maalaus, pukuhuoneen seinien paikkamaalaus jne… Kellarin lattialistat on tehty samasta laatasta kuin lattiat (saman malliston erikoismalli). Siksi seinien alareuna täytyi nyt maalata uudestaan suojaamalla listat ensin maalarinteipillä.

Noh, kellarissahan riitti siivoamista ja siistimistä. Samuelin aika meni aika lailla siihen hommaan. Tulipa pihaakin siistittyä. Minä heiluin pensselin varressa – ja tulihan sitä valmistakin. Kylpyhuoneen ovien listat piti vielä kitata, joten ne tarvitsevat vielä yhden maalikerroksen. Samuel laittoi lukot paikoilleen saunan ja vessan oviin. Omin käsin tekeminen auttaa todellakin stressin tunteeseen ja myös siihen tunteeseen, ettei mikään mene eteenpäin.

Samuel suunnitteli Renén ja Tuomaksen kanssa ulkovuorauksen laittoa. Se onkin nyt jännittävä vaihe – naapurit ovat nimittäin ilmoittaneet muuttavansa ENNEN KUIN meillä on ulkovuoraus paikallaan. Taas kerran meitä kohtasi epäonni, kun tilaamamme ulkovuorauslauta olikin vielä tukkina metsässä, sahaajan sairausloman vuoksi. Jos nyt jäämme lautaa odottelemaan, päästään ulkovuorauksen pariin aikaisintaan elo–syyskuussa. (Ulkolaudoitus oli tarkoitus toteuttaa osin vanhasta ja osin tästä uudesta, vanhan mallin mukaan sahatusta laudasta.) Tässä vaiheessa on turha hermostua. Laskimme rauhallisesti kymmeneen… ja päädyimme siihen, että ulkoverhous taitaakin tulla nyt kokonaan uudesta puutavarasta. Henkisesti tämä on vaikea hyväksyä, mutta saahan vanhasta, arvokkaasta laudasta askarreltua vaikkapa, öhöm, puutarhakalusteita. Tai jätekatoksen.

Salin ja kirjastohuoneen sisustustyöt ovat edenneet hyvin. Kaakeliuunien ”meikkaus” on nyt työn alla. Varsinkin salin uunissa oli melko paljon pieniä halkeamia ja kolhuja. Uunit ikään kuin ryhdistyivät, kun pieniä epäkohtia saatiin meikattua piiloon.

Hesarista luettua (13.4.2008): ”Helsingin kaupunki on muuttanut linjaansa: edullisia kaupungin tontteja jaetaan nyt myös asukkaiden omatoimiporukoille. Enää ei ole niin, että vain isot rakentajat pääsisivät jaolle.” Taidamme olla ensimmäisten onnekkaiden joukossa rakennusprojektillamme! Nyt on menossa kilpailu, jossa rakennettavana on kerrostalotontti Käpylässä. Projektimme ihailijat: Nyt vain kokoamaan porukkaa ja rakentamaan ”melukylää” Puu-Käpylän kupeeseen!

- Elina

Sataa vettä. On kevät, kurahousuineen ja leskenlehtineen. Puissakin pienet silmut.

Aika kuluu. Tuntuu, ettei oikein saa otetta mistään. Mihin kaikki aika menee?

Isäntä oli viime viikolla Lapissa. Kun kissa on poissa, hiiret… tai oikeammin: mitään EI tapahdu talotyömaalla. Ammattikoululaisia ei ole juuri näkynyt. Nyt alkaa jo hieman ärsyttää projektien keskeneräisyys. Sopisi tehdä yksi homma loppuun ja sitten pitää taukoa. Ei niin, että kaikki on levällään ja kaikki on kesken.

Mekin elelimme pojan kanssa normaalia elämää: kävimme pyöräilemässä, kyläilemässä ja uimahallissa. Pidimme vieraita, siivosimme, pyykkäsimme ja sen sellaista. Varsin mukavasti tuntui aika kuluvan.

Lapselle oli tullut joskus luvattua, että menemme uimahalliin, joka on rakennettu kallion sisälle. Itäkeskuksen uimahalli on nimittäin louhittu kallioon. Minulla oli paikasta vähän ahdistavia muistoja. Menin sinne ensimmäistä kertaa alkusyksystä, kun olin erittäin uupunut rakentamisesta ja muutosta. Jalat hoippuen sinne menin työpäivän jälkeen. Koko ajan mielessä takoi vain ajatus: Miten joku on jaksanut rakentaa tämän??? Mietin louhimiskuutioiden määrää, rakennustyön määrää ja uuvuin entisestään. (Tajusin kyllä huolestuttavan tilani.) Nyt ei kuitenkaan ahdistanut yhtään. Oli oikein kiva polskia erilaisissa altaissa ja kuunnella ympärillä soljuvaa venäjän kieltä. Suosittelen paikkaa kaikille!

Pieni tilannekatsaus vielä rakentamisen edistysaskeliin ja suunnitelmiin: Kuistilla on ikkunat paikoillaan. Salin seiniin on laitettu juuttikangas ja sitä parhaillaan paperoidaan makulatuuripaperilla. Katon maalaus on seuraava työ. Mahdollisimman pian pitäisi käydä valitsemassa kattolistat – nekin nimittäin paperoidaan. Portaiden tekijä pitäisi saada paikalle. Parin viikon päästä lauantaina tulee Erkka laittamaan paneelia salin seinien alaosaan. Pitäisi suunnitella ja organisoida eteisen paneelin laitto: millaista ja mihin asti? Kuka sen laittaa?

Pitääpä kertoa loppuun vielä hauska juttu. Tuli annettua tänään aika paljon läksyä oppilaille. (Suomen kielen monikon partitiivi ei ole niitä mukavimpia asioita valoisina kevätiltoina, kun voisi pelata katukorista tai hengailla kavereiden kanssa pitkin Itä-Helsinkiä.) ”Mitäs sinä sitten aiot illalla tehdä? Makaatko sohvalla?” oli taitava vastaheitto. Kun luettelin vähän alkua iltani puuhista – seuraavan työpäivän suunnittelua, bensa-aseman kautta kotimatkalle, kaupassa käynti, lapsen haku päiväkodista, kotiin ja takki päällä vesi hellalle kiehumaan… – oppilaat EIVÄT olleet halukkaita vaihtamaan iltaansa minun iltaani :-)

-Elina

P.s. Vieraskirjaamme oli ilmestynyt törkypostia, joten moderaattorimme Mikko muokkasi sivupohjaa niin, että jokaisen kirjoittajan tulee lisätä annettu varmennuskoodi (SPAMin esto). On erittäin mukavaa, jos kerrotte vierailustanne – ja mitä siitä piditte – vieraskirjassamme.