Jatkamme lisää talomme detaljeista. Menee jo aika pikkutarkaksi, mutta sisältää jollekin varmasti arvokasta tietoa.

MAALIT: Tässä yksityiskohdassa olemme olleet erittäin linjakkaita. Meille ei tule mitään muovimaaleja, latekseja tms. tämän kynnyksen yli. Olemme käyttäneet lähinnä pellavaöljymaaleja, jota eivät sisällä vaarallisia lisäaineita tai liuottimia. Olemme oppineet tykkäämään maalipinnasta, jossa siveltimen vedot jäävät näkyviin. Rakennusapteekista olemme ostaneet Allbäckin pellavaöljymaaleja, joita on 18 eri värisävyä – ja kaikkia pystyy sekoittamaan keskenään. Värit ovat kauniita, maanläheisiä ja jotenkin luonnollisia. Myös Uulan maaleja on käytetty. Niitä saa mm. Bauhausista. Nykyisin on muotina (ainakin romanttisissa ja ns. maalaistyylisissä sisustuksissa) maalata kaikki valkoiseksi. Vanhoissa talonpoikaistaloissa kuitenkaan perinteisesti mikään muu kuin rapattu uuni EI ole ollut ihan valkoista. Eipä taida meiltäkään löytyä keittiökaapistojen ja ikkunanpuitteiden lisäksi mitään ihan valkoista.

Lattiamaali on Tikkurila Paints Oy:n Permo. Sen värikartta on 1900-luvun alkupuolelta. (Rakennusapteekissa on hiukkasen eri sävyt kuin esim. Bauhausissa.) Pellavaöljymaali ei ole Rakennusapteekin mukaan kyllin kovaa ja kulutusta kestävää lattiamaaliksi. Permo levittyy erittäin hyvin. 2 – 3 maalauskertaa ovat riittäneet. Permoa tulee ohentaa hiukkasen – noin 15 % - lakkabensiinillä. Kannattaa satsata laadukkaisiin siveltimiin! Tuvan lattian kaseiinikäsittely on kokonaan oma tarinansa, josta kiinnostuneet voivat tutustua siihen Kuvat-osiosta. Lopputulokseen olemme erittäin tyytyväisiä.

Kellarin kattojen raakalaudat on maalattu pellavaöljylasuurilla. Laseeraus tehtiin seoksella, johon sekoitettiin 1/3 pellavöljymaalia, 1/3 keitettyä pellavaöljyä ja 1/3 tärpättiä. Tällä saatiin erittäin kaunis läpikuultava pinta ja sitä oli erittäin helppo käsitellä.

Kellarin seiniin kokeiltiin aluksi Kreudezeitin kaseiinimaalia. Se on edullista ja sitä oli erittäin nopea ja helppo käsitellä ja sillä saatiin erinomainen peitto. Into aineen käyttöön loppui sen vaikeaan saatavuuteen. Siksi muissa kohteissa käytettiin Otepohjaa, joka yhtenä kerroksena riitti peittämään rappauksen erittäin hyvin. Karkea rappaus on nyt myös helposti päälle maalattavissa myöhemmin.

UUNIT: Uunin rakentamisessa herralla oli erittäin paljon intohimoja. Hän halusi perinteisen mallisen uunin, niin sanotun poskikanavauunin, joka toimii vastavirtausperiaatteella. Etsimme uunin mallia pitkään kirjoista ja vanhoista taloista, mm. Seurasaaressa. Uuni on rapattu ja kalkittu valkoiseksi perinnekalkilla. Uunin muurasi Lauri Kröger, Samuelin lapsuuspitäjän mies. (Ovat kuulemma muuttamassa Rantsilaa Siikalatvan kunnaksi… Mitenhän tuohon ajatukseen tottuvat nykyiset ja entiset ”ranttiset”?)

Kaakeliuunit: Valkoinen kulmauuni, joka sijaitsee kirjastohuoneessa, on ostettu Valkealasta Anneli Monoselta. Uuni on valmistettu Viipurissa Rakkolanjoen tehtaassa. Sen valmistusvuotta ei ole tiedossa. (Jos meillä on nyt yhdessä uunissa rantsilalaissidoksia, on kiva, että toinen uuni muistuttaa meitä seudusta, josta molempien isoisät ovat kotoisin. Elinan pappa oli Salmista, Samuelin vaari taas Viipurin läänin Pyhäjärveltä.)

Ruskea, salissa oleva kaakeliuuni, on peräisin Bullerbyn naapuritalosta, Ylätalon salista Kalannista. Samuel kävi sen itse purkamassa. Uuni on valmistettu käsityönä (ns. savenvalajan tekemä uuni). Sen todennäköinen valmistumisajankohta on 1800-luvun puolella. Siinä ei ole mitään tehdasvalmisteisia osia, vaan uuninluukkuja myöten kaikki osat on tehty käsin. Uunin ongelma oli se, että sen sisään oli asennettu saunan kiukaan sähkövastukset. Ne olivat kuumentaneet uunia niin paljon, että savukanavia vasten olevia kaakeleita oli aika paljon haljennut. Lisäksi kaakelit ovat jo pelkästään valmistustavasta johtuen huomattavasti hauraampia ja vähemmän mittatarkkoja kuin valkoisen uunin kaakelit. Siksipä ruskean uunin kaakeleiden välit on tarkoitus saumata. Molemmissa uuneissa on vielä fiksattavaa eli ns. ”meikattavaa”. Saapa nähdä, tuleeko se Perinnetaidon naisten tehtäväksi.

Puuhellamme on Högforsin 5A. Se on peräisin Elinan vanhempien vapaa-ajan asunnon paikalla sijainneesta mökistä.

KEITTIÖKALUSTEET: Keittiössä suosimme kotimaista puusepäntyötä. Keittiökalusteet valmistuivat Nokialla firmassa nimeltä Puupää-keittiöt. Olemme laatuun ja asennukseen erittäin tyytyväisiä. (Ainoa harmitus oli, että sairaustapaus siirsi keittiön toimitusta. Muut asiakkaat ovat kuitenkin vakuuttaneet, että tavallisesti herra Puupää pysyy aikatauluissa.) Keittiökalusteet ovat kaikilta osin mäntyä (myös rungot) ja maalattu Auron valkoisella pellavaöljymaalilla. Tasot ovat tervaleppää. Messinkiset vetimet ovat Rakennusapteekista (ja kuuluivat kalusteiden hintaan). Välitilan kaakeliboordi on Ruotsin Gysingestä (Gysinge Centrum för Bygnadsvård). Valkoinen, fasettihiottu välitilan laatta on ABL-laatoista.

OVET: Talon vanhat asuinkerroksen ovet ovat kaikki säilyneet. Ulko-ovet oli vaihdettu 1950-luvun tienoissa funkistyylisiksi laakaoviksi. Ulko-ovet OVAT tuottaneet erityisen paljon päänvaivaa. Pääovi, joka on paripeiliovi, löytyi Viron varaosapankista (http://www.materjalid.net). Se on nyt Variassa erään opiskelijan lopputyön aiheena. Toisen ulko-oven piti tulla Tampereelta (tmi Vanhat ikkunat), mutta sen kunnostaminen ja toimittaminen näytti olevan ko. yrittäjälle AIVAN ylivoimaista. Nyt ovi sitten teetetään uutena, vanhan mallin mukaan… tai ostetaan Metsänkylän navetasta, jonne oli nyt tullut tarkoitukseen sopivia ovia. Asia on siis edelleen kesken ja erittäin HUOH. Juuri kyseisestä kohdasta, joka on nyt siis tukittu tuulensuojalevyillä, hiiret pääsivät alkuun rynnistämään meille. Eivät pääse enää.

Kellarikerroksen väliovet ovat pääosin Viron materiaalipankista, joiltakin osin muita kierrätysovia mm. Porvoosta ja lähiseutumme purkutaloista. Kellarin ulko-ovet ovat Kaskipuun uusia ns. ”mökkiovia” Pohjois-Pohjanmaalta.

IKKUNAT: Ikkunat ovat pääosin alkuperäiset. Ne kunnosti tmi Kauneuden verstas. Yhteystiedot saatiin Metsänkylän navetalta. Pohjoispuolelle piti teettää uusia 3-lasisia ikkunoita (osittain siitä syystä, että kuistin ikkunat oli vaihdettu silloin 1950-luvulla ja halusimme samantyyliset ikkunat tietysti mielellään kaikkialle). Uudet ikkunat valmisti Hauholla sijaitseva Hämeen Puutyö ky. Kauneuden verstaan Sini maalasi uudetkin ikkunanpokat pellavaöljymaalilla ja kittasi ikkunalasit. Näin jälki on yhtenäisempi. Tämän talven perusteella voi sanoa, että 2-lasiset ikkunat olisivat aivan hyvin riittäneet. Mistään ei vedä!

KAAKELIT: Keittiön seinien kaakeleista olikin muutama rivi tuolla ylempänä. Keittiön lattiassa on Agrob Buchtalin Historia-sarjaa. Ihastuimme sarjan luonnonläheisiin väreihin. Keittiöön halusimme käytännön syistä lasitetun laatan. Samaa laattaa on myös asuinkerroksen vessassa.

Vaikein ja kaikkein työläin laattavalinta oli kellarin lattialaatan valinta. Halusimme sinne lasittamatonta keramiikkaa luomaan perinteistä tunnelmaa. Tyypit löydettiin tietysti Rakennusapteekin käsikirjasta. Myös Gysingessä noita laattoja tuli jonkin verran ihailtua. Hinnat olivat kuitenkin niin päätähuimaavia, ettei noin suuren tilan laatoittamista tuollaisella tavaralla voinut edes haaveilla.

Vaihtoehtoja päätettiin etsiä muualtakin. Huonojen kokemusten vuoksi lasittamattomat laatat olivat poistuneet kaikkien liikkeiden valikoimista. Sinnikkyyden puuska kuitenkin iski taas tässäkin asiassa ja pääkaupunkiseudun laattakauppoja alettiin kiertämään uudella sinnikkyydellä. Tuntui ihmeelliseltä, että jos kaikki märkäpuristelaatat ovat joskus olleet lasittamattomia, miksi niitä ei myydä sellaisenaan. Toinen asia, josta saatiin lisäpontta, oli se, että meillä oli mielikuva, että lasittamattomat laatat ovat ulkomailla kohtuullisen yleisiä.

Laattakuvion suunnitteli Elinan setä Jaakko Heikkilä. Kuvio on diagonaaliin aseteltu kalanruotokuvio, jota reunustaa samasta laatasta tehty reunakuvio. Listat on tehty saman laattamallin erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellulla reunalaatalla.

ABL-Laatoista sitten vihdoin löytyi malli, joka oli järjellisessä hinnassa ja myös sopi meidän toiveisiin. Kellarin lattia on Agrob Buchtalin Naturkeramik sarjaa. Kaurin päiväkotikaverin italialainen isä ilahtui ikihyviksi, kun näki kellarin laattalattian. ”Tämä cotto. En ole nähnyt sitä missään Suomessa.” Laattaan olemme itsekin tyytyväisiä. Kohtuullinen yllätys tuli kuitenkin siinä, miten valtavan kova työ lasittamattoman laatan peseminen on saumauksen jälkeen. Nyt sekin työ on kuitenkin tehty.

Kylpyhuoneen lattiaan haluttiin perinteikäs kuusikulmainen lasittamaton laatta. Ensin tarkoitus oli ostaa Pukkilan Naturaa. Ensisijaisesti logistisista syistä sekä myös hyvien palvelukokonaisuuksien ansiosta päädyttiin ABL-Laattojen Red Quarry -laattaan.

Kylpyhuoneen seinät on tehty Pukkilan kaikista perinteisimmästä 15x15 cm valkoisesta laatasta. Sen tarinaa onkin jo kerrottu moneen kertaan.

- Elina ja Samuel

Tulipa erilainen talviloma, kuin olin suunnitellut.

Toiveeni lomaa ajatellen oli, että haluan viettää sen kotona. Ihanat naapurit tarjosivat mahdollisuutta lähteä Lappiin. Samuel olisi halunnut joko sinne tai etelään. Kauri olisi halunnut ”ThaimaaSEEN” (En tiedä, mistä fiksu lapseni on omaksunut tuon väärän taivutusmuodon). Minun kantani voitti. (Tai itse asiassa pikku hiljaa huomasimme, että kummallakin on pakollista työhön liittyvää menoa tuolla viikolla, joten koko viikon loma ei olisi tullut kysymykseen. Ja onhan niin kiva rakentaa Taloa.)

Alku menikin hyvin. Kävimme heti perjantaina K-raudassa hakemassa saunapaneelit. Ne ovat tervaleppää ja malliltaan ns. sormipaneelia. Kattolaudat olivat omasta takaa. Ostimme saunaan vuolukivikiukaan. Pääsimme eräällä mökillä saunomaan saunassa, jossa oli samanmoinen, ja löylyt olivat miellyttävän pehmeät ja kosteat. (Hormiahan meillä ei mene kellariin saakka, joten puukiuasta sinne ei saanut.)

Sauna on pian löylynheittokunnossa. Lauteet tulevat leveästä tuppeensahatusta haapalankusta. Saunan valaisin ostettiin Rakennusapteekista ja ovet ovat kierrätystavaraa Porvoosta. Hienoa, että koko saunaosasto alkaa olla valmis. (Inhoan sisustuslehtien ”saunaosastoja” ja ”kotikylpylöitä”, mutta en nyt keksi parempaakaan sanaa kuvaamaan sauna+kylppäri+pukuhuone -aluetta.)Tosiaan: kiitos ja kunnia ripeästä edistymisestä sekä hyvästä jäljestä kuuluu Renélle, joka toteuttaa saunan siis lopputyönään. Tuomas on ollut hänellä apuna.

Viikonloppuna pesimme ja fiksasimme talon alkuperäisiä huonekaluja. Tänne ylös kannettiin Kaurille sellainen vihreäsävyinen talonpoikaiskaappi, joka mahduttaa sisäänsä uskomattoman määrän kirjoja, Akkareita, pyssyjä ja muita pojille tarpeellisia tavaroita. Ostimme Ikeasta vaneriset pinottavat laatikot, jotka Samuel ja Kauri yhdessä maalasivat. Minun oli tarkoitus maalata päälle sabluunalla ”legot”, ”soittimet” yms. tekstit, mutta sitä ei ole tapahtunut vieläkään. Sairastuin nimittäin tiistaina kokousreissulla. (Aamulla oli jo jopelo olo, mutta pystyin teeskentelemään tervettä.)

Nyt on ollut kuumetta jo neljättä päivää, ja tänään varmistui (nielunäytteen jatkoviljelystä) syyksi angiina. Kun vointi on ollut sellainen, ettei ole jaksanut vesilasillista itselleen noutaa, on kaikki muukin jäänyt…

Onneksi Samuel osti Krokotiili Gena & Muksis -videon (venäläisen alkuperäissarjan digitaalisesti remasteroituna). Sitä katsellessa on voinut vuodattaa muutaman krokotiilinkyynelen sekä liikutuksesta suloisen tarinan vuoksi että siitä syystä, kun loma meni näin. Onneksi vierellä on ollut parhaat ystävät, kuten ystävyyden majatalossa kuuluukin. Tänään saan lääkekuurin, joten eiköhän olo ala tästä kohentua.

-Elina

P.s. Toivottavasti Samuel kertoo omista aikaansaannoksistaan. Hän on nimittäin ollut unelma-aviomies. Hän on mm. ajellut peräkärryn kanssa ympäri Helsinkiä tavaraa noutamassa, kunnostanut oven, vienyt poikaporukan HopLopin sisäseikkailupuistoon, huolehtinut ruokahuollosta ja kodin kunnossapidosta (jopa yöaikaan noutanut evästä ABC:ltä), kyydittänyt rouvan lääkäriin ja apteekkiin, käynyt Pukkilassa siivoamassa Renén ja Tuomaksen kanssa paikkoja, rakentanut telineet kuistin peltikaton tekoa varten…

Olemme saaneet jonkin verran kyselyjä talomme yksityiskohdista, detaljeista. Aiheesta on kirjoitettu toisaalla nettisivuillamme, mutta kuka nyt jaksaa kahlata koko päiväkirjan läpi. Ymmärrämme. Toisaalta taas mielellään puhumme yksityiskohdista – kokonaisuus kun ei ole aina itselläkään täysin hallinnassa ;-) Detaljit auttavat säilyttämään vanhan talon henkeä ja ominaislaatua.

PINKOPAHVIT: Talossamme jää hirsipinnalle ainoastaan tupa, n. 40 m2. Talossa on ollut pinkopahvit kaikkialla, joten olisi älytön työ puhdistaa kaikki seinät, koska seiniä ei ole edes tarkoitettu jätettäväksi näkyviin sellaisenaan. Toisaalta olemme huomanneet, että nupien ja naulojen irrotusta sekä muuta siistimistä on paljon tässäkin tapauksessa. Joihinkin huoneisiin tulee tapetti, joihinkin maali pinkopahvin päälle. Kirjastohuoneen ja salin katotkin pahvitetaan. Tukiparrut päällystetään ensin makulatuuripaperilla. Kattojen pahvituksiin tulee päälle ilmeisesti liimamaali.

TAPETTI: Makuukamarin tapetti on hankittu Tapettitalosta Helsingin Fleminginkadulta. Se on nimeltään Kiurujen yö ja aito paperitapetti. Tapetin on suunnitellut Birger Kaipiainen 1950-luvulla, eikä se siis ole varsinaisesti talomme aikakaudelta. Paperitapettivalikoimat ovat yllättävän suppeita. Vanhoissa, restauroiduissa kohteissa tulevat vastaan aina samat tapetit. Harkinnassa on maalaus (ja mahdollinen sabluunan avulla tehty koristelu) saliin.

SÄHKÖOSAT: Kahdessa asuinkerroksen kamarissa ja kellarissa on Renovan valokytkimet ja pistorasiat (hinnaltaan n. 20 eur/kpl). Tuvassa on vanhat kytkimet mutta Strömforsin Renovan pistorasiat. Muutenkin olemme säästäneet kaikki talon vanhat sähköosat (ja hamstranneet lisääkin). Sähkömiehemme suhtautuu niihin ihan suopeasti.

"Pyhäpuolelle", kuten herra salia ja kirjastohuonetta nimitti, tulee posliiniset kytkimet, pistorasiat ja jakorasiat. Ne on ostettu osa Virosta, osa Espanjasta. Ne ovat kaikki Fontini-nimisen espanjalaisen firman valmistamia. Törmäsimme niihin Viron Majatohterilla, ja kun mieheni kävi Espanjassa työmatkalla, hän osti niitä sieltä lisää. Aika samanlaiset oli hinnat niin Barcelonassa kuin Tallinnassakin. Fontinilta saa myös kangaspäällysteistä sähköjohtoa, joka on nätin näköistä täällä tuvassa, kun kaikki sähkötyöt on tehty pintavetoina hirren päälle. (Päiväkirjassa syyskuun 2007 kohdalla on juttua Samuelin reissusta Barcelonaan, Fontinin tuotteiden jäljille.)

HANAT JA WC-KALUSTEET: Talossa oli säilynyt vanha Arabian lavuaari noin 1950-luvulta. Taloon tuli ja meni kylmä vesi lautarakenteisen puolen vessaan. Lämmin vesi lämmitettiin puuhellalla. Vanha lavuaari ja WC-istuin on säästetty ja asennettu uudestaan. ”Tätä vessanpönttöä ei varmaan kannata liimata kiinni, kun se on väliaikainen”, kommentoi putkimies. ”Melko väliaikainen – Ido59 on palvellut vasta noin viisikymmentä vuotta”, me vastasimme.

Olemme kai hehkuttaneet jo Helsingin seudun LVI-divaria? Se sijaitsee Vantaan Varikossa. Sieltä löytää kaikenlaista valurautapattereista Teho-WC-istuimiin ja vanhoihin kylpyammeisiin. Olemme löytäneet sieltä vanhat suihkuhanat kylppäriin, toisen Ido59-WC-istuimen (ja molempiin vanhaa varastoa olevat käyttämättömät, mustat kannet), posliinisia Arabian saippuahyllyjä, emalisia naulakoita, posliinikehyksisen Arabian peilin… Toinen samanmoinen lavuaari ”dyykattiin” purkutalosta, luvalla tosin.

Keittiön pesuallas on posliinia. Se on Villeroy & Bochin valmistama. Se ostettiin eräästä melko uudesta talosta, jonka jalopuukaapistot ja porsliiniallas saivat uuden omistajan myötä kyytiä! Toisen kauheus on toiselle kauneutta. Keittiön ja WC:n hanat ovat tanskalaisen Damixan valmistamat. Ikeassa on aika nättejä posliinisia altaita ja vanhantyylisiä hanoja. Meillä EI ole niistä kokemusta kuin kellarin vessan hanan verran.

VALAISIMET: Olemme ihastuneet pelkistettyihin, posliinista valmistettuihin sähkötarvikkeisiin ja valaisimiin. Valaisimia on hankittu mm. Rakennusapteekista. Yksinkertaisista yksinkertaisin on pelkkä posliininen lampunpidike, jonka voi asentaa esim. oven päälle. Siinä käytetään kirkasta hehkulamppua, joka ei kuitenkaan häikäise vaan valaisee pehmeästi. Apteekin valaisimet ovat ruotsalaisten valmistamia. Keittiössä meillä on Sigvard Bernadotten suunnittelemat klassikkovalaisimet. Valaisinta valmistetaan myös uustuotantona, joten varaosia saa helposti. Varaosapankista ja purkutaloista ym. on haalittu kellariin posliinikantaisia pallovalaisimia. Saunan valaisimesta on maksettu tähän mennessä kovin hinta! (Muuten täytyy sanoa, että hinnat – valaisimien osalta – ovat Apteekissa varsin kohtuullisia.)

Vanhoja valaisimia ja niiden varaosia on löytynyt myös Metsänkylän navetasta Aulangolta. Tuvan vanhat suutarinvalaisimet ostettiin Aarteita, aarteita -Annelilta Valkeakoskelta kaakeliuunin hakureissulla.

-Rouva Bullerby

Annikki-mummoni oli aivan ihmeellinen ihminen. Hän kutoi kauniita mattoja ja sisustustekstiileitä, leipoi taivaallisen hyvää pullaa ja rieskaa ja oli mitä parhain seuraihminen. Kädet kävivät kuin helikopterilla, kun mummo selitti ja selitti, olematta tippaakaan tylsä. Hän olisi huomannut heti, jos kuulija olisi haukotellut. Kimble-peli tai Uno-kortit kaivettiin mummolassa välittömästi esille, ja kyllähän mummo ehti yhden pelin pelata milloin vaan. Vilkutukset sinulle, mummo, sinne pilven reunalle! Vieläkin on ikävä.

Mummoaiheesta nyt aasinsiltaa pitkin... minun sisäiseen mummooni. Uimahallissa huomasin, että vanhat naiset vähän säikkyvät meitä nuorempia. Saunassa madalletaan ääntä, otetaan tiukka ote pefletistä ja hilaudutaan vähän kauemmas, varovasti ehkä kysytään, sopiiko löylyä vielä heittää… (Olen kai vähän kuin NYT-liitteen kolumnisti, joka aika kirjoittaa sulkapallosta ja sulkapallokaveristaan.) Silloin tekisi mieli sanoa: Älkää peljätkö, olen sisäisesti mummo!

En ole edes Annikki-mummon tyyliä oleva moderni, aktiivinen, tätienergiaa pursuava mummo vaan melko stereotyyppinen mummo. Ai mitenkö niin?

- Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. (Ainakin koulupäivän jälkeen.)
- Rakastan kaikkea vanhaa, kuten vanhoja käsitöitä, huonekaluja ja rakennuksia.
- Olen huono luopumaan mistään tarpeettomaksi käyneestä ja hamstraan pahan päivän varalle.
- Hössötän tarjoilujen kanssa, kun meillä on vieraita.
- Kannatan perinteisiä arvoja ja instituutioita, kuten avioliittoa.
- Kuuntelen Ylen ykköstä, myös hartausohjelmia.
- Kuuntelen lähinnä klassista musiikkia.
- Harrastan vesiliikuntaa.
- Kaadun talviliukkailla helposti.

Nyt on jo noloa jatkaa listaa pitemmäksi…

Terveiset kaikille mummoille! (Erityisesti eräälle salaperäiselle reissumummolle…)

- Elina

Meillä on ensimmäistä kertaa töissä raksaNAISIA. Otimme yhteyttä Perinnetaito-nimiseen rakennuskonservointi ja -restaurointiyritykseen (www.perinnetaito.fi). Pinkopahvien laitto oli ihan mukavaa ja kasvattava kokemus, mutta totesimme, että meillä ei tässä tilanteessa ole tarpeeksi yhtäjaksoista aikaa siihen. Viimeksi jo huomasimme, että pinkopahvit joko kastuvat liikaa/homehtuvat/kuivuvat, jos urakkaan tulee taukoja. Toinen juttu on se, että emme ole kokeilleet pinkopahvin laittoa kattoon. Perinnetaidon naiset tulivat katsomaan työmaata ja olivat halukkaita aloittamaan työt vaikka heti. Tapasimme heidät Loviisassa Wanhassa wara parempi -päivillä loppukesästä ja näimme heidän työn jälkeäänkin yhdessä loviisalaistalossa. Hienoa ja jämptin näköistä hommaa! Ihailua herätti erityisesti se, että naiset saapuivat paikalle heti arvioimaan tilannetta eikä töiden aloittaminenkaan ollut mikään ongelma :-) Niin monenlaista rakennusalan ihmistä on tässä pitkän projektin aikana nähty, ettei kumpikaan ole itsestäänselvyys.

Kellarissa näyttää hienolta. Tilat on laatoitettu ja saumattu. Pestykin on moneen kertaan. Vielä pitäisi laattapesuaineella viimeistellä tulos. Jukka aloittelee portaiden tekemistä. Nyt on kuljettu ulkokautta pyykille ja pesulle, mutta ei sekään mikään ongelma ole. Viikonloppuna käytiin Rakennusapteekista hakemassa valaisimet kellarin kattoihin. Kerrankin varaosapankista löytyi juuri sitä, mitä haettiin. Leivinuunin eteen ostettiin myös kuparinen suojapelti.

Ulko-ovet ja yksi sisäpariovista ovat kunnostettavina Variassa. Maalauspuolen opiskelijat toteuttavat ne lopputyönään. Varsinaisen ulko-oven tarina voi olla teille jo tuttu: Taloon oli vaihdettu 1950-luvulla funkistyyliset ulko-ovet. Valokuvista tutkimme, millainen alkuperäinen ovi oli ollut. Hyvin klassista mallia oleva pariovi, jossa on matala ikkuna yläpuolella. Viron Majatohterin varaosapankista löytyi varsin samanlainen peiliovi, joka oli neuvostoajalla maalattu tietysti myrkynvihreäksi. Muuten ovi vaikutti hyväkuntoiselta. Nyt ovia varten ostettiin maalit Rakennusapteekista. Arkkitehti on suunnitellut ovet melko syvän harmaiksi. Maalisävyn nimi oli ”sumunharmaa”. Upea tarina meidän ovillamme – sopivat tällaisten estofiilien kodin oviksi.

Runebergin päivää on vietetty torttuineen ja runoineen. Kauri on käynyt laskemassa mäet muiden puolesta, kun laskiainenkin sattui samaan päivään. Runebergin päivän kunniaksi kehotamme lukijoitamme: Jos ette ole vielä vierailleet Runebergin kotimuseossa Porvoossa, tehkää se viimeistään ensi kesänä. Kerrassaan hienosti restauroitu kohde! Fredrikan pystyi kuvittelemaan pieneen mutta kodikkaaseen keittiöön leipomaan bakelsejaan ja hoitamaan lukuisia viherkasvejaan. Kaurin suosikki oli ”pyssyhuone”, jossa Johan Ludvig varmasti kirjoitti sotaisia runojaan – ja joi torttukahvit.

(Elina)

P.S. Pikkuykkösestä tuli lauantaina hauska Runeberg-aiheinen laulu. Vinkatkaa joku, jos tiedätte, mistä laulun voisi kuulla uudestaan. ”Ruuneperi peri peri/ runoja keri keri keri/ suuresta runolankarullasta, hei! (- -) ja sitten joi torttukahvit.” Pohjoisessa lausuttiin kansallisrunoilijan nimi aina juuri noin: Ruuneperi ja Ruuneperin päivä. Täällä Helsingissä olen vasta oppinut ruotsinkielisen ääntämyksen, mutta ei se vieläkään tule oikein luontevasti.