Kiitos joulukorteista, ystävät.

Ensimmäinen kortti tuli jo toisena vuonna peräkkäin minulle (minulle!) K-rauta Oulunkylän Petri Lappalaiselta. Kiitos! Saanen lainata kortin tekstiä:

”Lämmin kiitos vuodesta 2007.”

Kiitos itsellesi, Petri-rautakauppias henkilökuntinesi. Olet oikeassa siinä, että viimeisten kahden vuoden aikana olemme kahvitelleet useammin siellä teidän luona K-raudassa kuin ystäviemme luona. (Teillä on muuten erinomaisia lohileipiä kahvilassanne, silloin kun niitä on.)

”Toivotamme hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea vuodelle 2008!”

Kiitos samoin. Arvostan sanavalintaasi: aiomme viettää rauhallisen joulun. Silloin eivät (ne teiltä hankitut) työkalut ja koneet pauhaa. Hiljennymme seimen ihmeen äärelle.

Vuonna 2008 vierailumme siellä teillä oletettavasti harventuvat. Emme kuitenkaan unohda teitä, ”Helsingin edullisin rautakauppa”, kuten itseänne mainostatte. Onneksi olette siinä vieressä – ainahan ikuinen rakentaja jotakin tarvitsee. Mieheni tuntee useimmat työntekijät nimeltä ja juuri yhtenä päivänä mietti, onko yksi myyjättäristä jo saanut perheenlisäystä. (Hienoa kuitenkin, että lähetit kortin juuri minulle etkä miehelleni. Me naiset osaamme tällaisia asioita arvostaa.)

Vielä yksi huomio: Kortin kuvan valinta osoittaa loistavaa tyylitajua – se ei haittaa, että viime vuonna taisi olla sama kuva. Vanha, punamullattu talo ruutuikkunoineen ja kuisteineen tervehtii minua. Tällaista vanhan vaalijaa kuva sykähdyttää. Laitoitko ihka uusien talojen rakentajarouville kuvan Älvsby-talosta tai Jämerästä?

Terveisin, Elina H-K

P.s. Olen ihminen, jolle joulukorttien tekeminen ja lähettäminen on tärkeä asia. Tänä vuonna runojen etsiminen, kiiltokuvien liimailu ja muu sellainen on valitettavasti jäänyt, ensimmäistä kertaa aikuisen ihmisen elämässäni. Toivotan näiden jouluisten kuvien (katso albumi Muuta aiheeseen liittyvää) myötä JOULUN ILOA JA VALOA kaikille ystävillemme ja päiväkirjamme lukijoille!

Pidän Helsingistä, se täytyy myöntää. Ylioppilaskunnan laulajien joulukonsertti kello 22 kynttilöin valaistussa Johanneksen kirkossa. Tuomaan markkinat tuoksuineen ja tunnelmineen hyisessä Esplanadin puistossa. Höyryävän kuuma perinteinen lohikeitto Strindbergin kahvilassa. Stockmannin jouluikkuna, joka saa lapset huokaamaan ihastuksesta. Seurasaaren joulupolku – ei-kaupallinen joulutapahtuma ulkomuseoalueella. Siinäpä otteita viikonlopun ohjelmasta. Kun kotikaupunkiaan esittelee ulkomaisille vieraille, näkee itsekin kaiken kuin uusin silmin.

Vaikka ”maalaistalon” halusinkin, ei minusta taitaisi olla asumaan maalle. Kävimme viime viikolla Pukkilassa, josta talomme on kotoisin. Samuel nautti täysin siemauksin maaseudun rauhasta ja pimeydestä – ei katuvaloja eikä kaikenkirjavia jouluvaloja. Se on kuulemma ainoita asioita, joita hän kaipaa maalta. Lapsuus ja nuoruus muutaman tuhannen asukkaan kunnassa ovat saaneet aikaan sen, että asuminen alle 100 000 asukkaan kunnassa ahdistaa (pahoittelen mahdollista ylitulkintaa). Itse olen aina elänyt katulamppujen valossa. Sitä mitä ei tiedä, ei osaa kaivata. Ei siis täydellistä pimeyttäkään. Pukkilassa oli kuitenkin ihanaa. Näiden kahden vuoden aikana olemme jotenkin kiintyneet tuohon paikkaan, vaikkei meillä sinne muita siteitä olekaan kuin Talo. Saimme tupaamme juuri siihen kudotut räsymatot. Nuori emäntä oli ne kutonut taloon tulleessaan, kymmeniä vuosia sitten. Otimme mukaamme myös naulakot, jotka olivat eteisessä oven molemmin puolin. Samaan kohtaan ne myös pääsevät, kunhan seinässä on pinkopahvi ja tapetti (sekä mahdollinen puolipaneeli).

Vaikka meillä vielä on toinenkin asunto, olemme ainakin henkisesti jo täysin siirtyneet joulukotiimme Pakinkujalle. Perjantai-iltana purimme sisälle tulevaa tavaraa. Jokunen säkki lähti taas kierrätykseen. Onneksi vieressä on HESYn kirpputori (sieltä tahtoo vain lähteä tavaraa aina kotiinkin päin). Ehdimmepä leipoa pipareitakin ja nauttia jouluglögit naapureiden kanssa.

-Elina

Ps. Ensimmäiseen kappaleeseen viitaten: Kiitos, vieraat – teidän vuoksi sain viettää viikonlopun ajan ihanaa elämää, lomaa rakentamisesta ja tavaroiden purkamisesta, lajittelusta ja minne-minä-nämä-kaikki-tungen -ahdistuksesta. Jopa opettajan työn joulukiireet hetkeksi unohtuivat.

Olemme väsyneitä mutta onnellisia (mikä fraasi, mutta kuvaa hyvin tunnelmaa tällä hetkellä). Muutto on vihdoinkin totta! Itsenäisyyspäivän tienoissa meni hermot, ja päätimme siirtää elämisen ja olemisen yhteen osoitteeseen. Vaikka laatikkovuoret ja epämääräiset keot ympäröivät meitä, tuntuu kaaos ainoastaan kotoisalta.

Tuntuu, kuin olisi muuttanut maalle. Hiiri söi Kaurin joulukalenterin suklaat. Tai siis "ihan vitsin monta", kuten omistaja itse harmitteli. Uutta kalenteria ei meinannut kaupoista enää löytyä, on kuulemma sesonkituote :-) Hiiribaari löytyi, ja sen asentamisen jälkeen rapinaa ei ole enää kuulunut. Taisi hiiri siirtyä ikijouluun. Muutenkin on todella hiljaista. Naapurista ei kuulu television pauhua eikä mitään muutakaan melua (Haagassa naapurissamme asui erittäin huonokuuloinen tv:n katselija).

Puuhellaa ja uuneja on lämmitelty. Kyllä pirtissä hyvin tarkenee, mikä ei kyllä ole näillä keleillä ihme.

Muuttopuuhista huolimatta rakennustyöt jatkuvat tasaiseen tahtiin kellarin remonttimaassa ja pian myös asuinkerroksen keskeneräisissä huoneissa.

(Elina)

Adventtiaamuna kun heräsimme, lunta oli satanut paksu kerros. Niin valkoista, niin kaunista mutta niin märkää ja helposti sulavaa. Puhuttelevan näköisiä lumiukkoja kohosi kuin sieniä sateella.

Maisteltiin jo jouluruokia ensimmäisen kerran tälle joululle. Joulumyyjäisissäkin käytiin x2 tälle viikonlopulle. Eilisen rakennussaldoksi kirjautui oikeastaan vain asuinkäyttöön otettavien huoneiden ikkunoiden lisätilkitseminen (linnut ja oravat ovat repineet pellavaa ikkunoiden ympäriltä) sekä Kummeli-suihkun korjaaminen, johon kuului mm. vierailu LVI-divarissa. Löytyipä sieltä vanha, emalinen vessan naulakkokin.

Perjantaina Jaakko kävi laittamassa silikonit keittiöön ja kylppäriin, joten laatoitukset ovat nyt valmiita. Seuraavat duunit ovat asuinkerroksen WC:n viimeistely ja ovenkarmien teko sekä paikalleen asetus kylpyhuoneeseen ja saunaan. Portaiden teosta on jo hieno suunnitelma vireillä, mutta alkuunsa kuljemme kellarin pesutiloihin ulkokautta.

Onnellista adventin aikaa, valoa ja lämpöä juhlan odotukseen!
(Elina)