On taas käsillä se aika vuodesta, jolloin saamme huvittuneina laulaa perinteisiä joululauluja: On hanget korkeat nietokset ja kylmät paukkuvat pakkaset jne… Lakastunut nurmikko sekä harmaat asfalttikadut ovat usein marras – joulukuun miljöönä täällä eteläisessä Suomessa. Vuosi on kuitenkin kohta pulkassa, vaikkei pulkkaa näillä keleillä tarvitakaan!

Itse asiassa Helsingissäkin ON nyt lunta. Maata huurruttaa ohut lumipeite (joka kohta on muisto vain - harmaina rantuina auton kyljessä). Kevyt lumikerros tekee ympäristöstä pehmeämmän ja hiljaisemman. Rakennustyömaasta se tekee siistimmänkin. Varsinkin kun pojat ovat siivonneet pihaa kaikesta moskasta ja levyttäneet kuistia sekä laudoittaneet sen lattian. Nyt sisälle pääsee jo kuivin jaloin! Roinakuorma vielä kaatopaikalle… ja tervetuloa, talvi ja lumi!

Miltä talon sisällä sitten näyttää? Keittiö – ja tupa kokonaisuudessaan – alkaa olla valmis ja jo käyttöön otettukin. Samuel oli tiistaina keittänyt riisipuuroa, joka sai heti kehuja Kaurilta. Ei vähempää, kuin: ”Maailman parasta ruokaa”. René maalasi pohjamaalaamamme WC:n seinät. Listatkin oli maalattu. WC-komeron helmiponttipaneelin väriksi tuli vaalean harmaa. Saniteettiposliini on talon alkuperäistä (taitavat olla 1950-luvulta peräisin, lavuaari ja WC-istuin). Pariovet salin ja eteisen välillä oli nostettu paikoilleen. Samuel viimeisteli komeron hyllyjä. Kellarissakin oli ovenkarmeja ja ovia saatu paikoilleen. Täytyy sanoa, että kyllä jo vähän hymyilyttää. Nyt on enää lyhyt matka… kotiin.

Yksin emme olisi päässeet tähän asti. Kiitokset taas talkoolaisille: Samuelin siskoille keittiön siivoustalkoista, ihanista sämpylöistä ja glögitarjoilusta, äidilleni vierailusta ja tsemppauksesta, anopille ja monille ystäville kysymyksistä ”Kuinka jaksatte? Voimmeko jotenkin auttaa?” Kiitos, että olette.

Sokerina pohjalla:
Oletteko tutustuneet Maalla-lehteen? Se on suomalainen country living -elämäntyyliä edustava lehti, jossa esitellään superonnellisia ihmisiä, jotka ovat päässeet maalle – pois kaupunkielämän puristuksesta. Uusimmassa lehdessä oli kyllä sellaisia taloprojekteja, jotka saivat Samuelinkin helpottuneena nauramaan. Kylläpä tuntui oma taloprojektimme pieneltä ja vaatimattomalta noiden kuvauksien rinnalla :-) Vai miltä kuulostavat kokonaisen harmaakivimeijerin muuttaminen asuintaloksi (Jutun mukaan seinien paksuus on osapuilleen 2 metriä) tai kansakoulun rakentaminen Villa Royaliksi, jossa on useiden eri tyylisuuntien mukaisia saleja ja tiloja viimeisen päälle restauroituna marmorointeineen, kattomaalauksineen ja kultauksineen? Nostan olematonta hattuani – sillä hienoa on se, että yritteliäisyyttä riittää. Ja täytyy sanoa, että ymmärsin (ainakin reunasta), mistä puhutaan, kun eräs rouva oli maalannut 2 km listaa kolmeen kertaan, kesähelteellä.

-Elina

Otsikon kysymykseen on vaikea antaa tyhjentävää vastausta. Yleensä vastaan, että tällä hetkellä tehdään pintatöitä. Niin tai jotain sellaista. Yleensähän kysymys on tarkoitettu vain lyhyeksi tokaisuksi tyyliin, mitä kuuluu. Eikä kysyjäkään yleensä odota juuri pidempää vastausta. Hyvä niin. Välillä on mukava keskustella aivan jostain muusta kuin talonrakentamisesta.

Näillä kotisivuilla on yritetty antaa todentuntuista kuvaa siitä, miltä tällaisen talon tekeminen on maistunut. Ihan sitä karuinta totuutta ei ehkä välttämättä ole katsottu silmiin. Joskus kun oikein on masentanut, niin eipä sitä ole oikein jaksanut alkaa kotisivujakaan päivittämään. Silloin on vain ollut mukava keittää teetä ja lukea vaikka päivän sanomalehti. Sekin kun kaikessa kiireessä tahtoo jäädä yleensä lukemattomana väliaikaisen kerrostaloasuntomme nurkkaan. Toisaalta ilon hetkilläkin tahtoo olla sellainen ominaisuus kuin rajallinen kesto. Tunnehuippua ei välttämättä ole aina saanut purettua juuri oikealla hetkellä päiväkirjan sivuille. Mutta keskimäärin kuva rakentajien tunnelmista on varmaan ollut kohtuullisen todentuntuinen.

Valokuvat on tietysti pyritty aina ottamaan niin, että ne esittävät kohteensa mahdollisimman edullisessa valossa. Joskus vanhoja kuvia katsellessa on tullut sellainen olo, että mitä iloa tuostakaan sekavasta otoksesta on kennelekään ollut. Kun kuvaa on kuitenkin ladattu joku sata kertaa, niin eiköhän siitä ole välillä ollut jollekin jotain iloakin. Valokuvauksen suurin riemuhan on nimittäin siinä, että arjen pieniä yksityiskohtia saa ikuistettua. Joskus jopa suurennettua ja nostettua arjen yläpuolelle.

No missä vaiheessa se talo sitten on?
1. Osittainen käyttöönotto on tarkoitus tehdä vielä ennen joulua. Silloin käyttöön otetaan pääkerroksesta eteinen, wc, tupakeittiö ja kaksi makuuhuonetta (65 m2), kellarikerroksesta eteinen, wc ja sauna (20 m2). Nuo tilat ovat nyt pientä viimeistelyä vaille valmiit. Vessa on maalaamatta ja vessanpytty asentamatta.

2. Julkisivut
Julkisivujen koolaukset ovat paikoillaan. Laudoitus on aloittamatta. Umpikuistin runko on pystyssä. Kattoa ei ole tehty. Avokuistin runko tehdään vasta ulkolaudoituksen jälkeen. Julkisivurappaukset on aloittamatta.

3. Käyttöönottoa vaille olevat tilat pääkerroksesta
Kirjastohuoneen lattia on paikoillaan. Seinät on tilkitty ja ulkoseinät on levytetty. Salin lattialaudat on pesty ja tuotu huoneeseen. Seiniä ei ole tilkitty. Molemmissa huoneissa sisäkaton tekeminen on kesken.

4. Käyttöönottoa vaille jäävät tilat kellarissa
Kaikki kellarin seinät on rapattu ja pääosin pohjamaalattu. Iso osa sisäkatoista on laudoitettu. Lattioiden laatoitus on suunniteltu ;-).

5. Sisäportaat puuttuvat

6. Vintin rakentamista ei ole aloitettu

Vastaava arvioi valmiusasteeksi jo 82 %. Vähän paljolta tuo tuntuu, mutta aika paljon tuota työtä on kyllä tullut tehtyäkin.
(Samuel)

Kulunut viikko on minulle opettajana, suomalaisena ja pienen lapsen vanhempana ollut synkkääkin synkempi. Kynttilä kaikkien Tuusulan Jokelassa menehtyneiden muistolle. Viime pyhänä juuri vietimme aikaa Tuusulassa veljeni Antin perheen luona ja ihastelimme maalaismaisemaa ja velipojan (anteeksi: veliMIEHEN) sekä vaimonsa tonttia. Syntymäpäivän merkeissä itse asiassa oltiin liikkeellä, ja veli totesi elon keskipäivän lähestyvän – siitä tuo tarkennus.

Rakennusrintamalla (voiko tällaista sanaa käyttää?) on sen sijaan ollut myötätuulta ja mukavaa virettä. Kerrankin tuntuu siltä, että työt etenevät jouhevasti. Varian pojat ovat olleet meille suurena apuna. René ja Tuomas, jotka olivat siis meillä kolmen viikon harjoittelussakin, rappasivat ja maalasivat tuolloin kellarin seinät. Työharjoittelun jälkeen työ jatkui iltahommina. Työnä on ollut mm. aulatilojen kattopaneelin kiinnittäminen (tai maalattua raakalautaahan se oli). Tuomas oli korvaamaton apu ilmastointiputkien asennuksessa. René muurasi wc:n allastason, jonka malli otettiin erään sisustuslehdessä olleen ranskalaisen talon kylppäristä. Nyt pojat ovat kiinnittäneet paneelia kellarin kylpyhuoneen ja vessan kattoon. Jukka taas on kiinnitellyt listoja, rakentanut uunin takana olevaa komeroa ja asuinkerroksen WC:tä. Mukava on seurata ammattimiesten puuhaamista.

Oma aika tuntuu menevän tavaroiden hankkimiseen ja roudaamiseen, siivoamiseen, ruuanlaittoon, naulojen ja nupien poistoon sekä lankkujen pesuun painepesurilla. Nyt olisi sitten kaikki puutavara pesty ja säiltä suojassa. Onneksi säät ovat olleet sopivan lämpimät lankkujen pesemiseen ulkona.

Samuel on yrittänyt viedä laatoitushommia loppuun. Saumaamista ja myös laatoittamista kyllä vielä riittäisi. Yksi suuri urakka oli maalinpoisto pukuhuoneen ja kylppärin välisestä ovesta. Aluksi saunaosasto jää ilman ovia, koska niiden laittamista ei ole vielä edes aloitettu. Kylppärin ovi on kuitenkin työvaiheen raja, koska työt pukuhuoneessa ovat vielä pahastikin kesken. Siksi ovi on saatava paikoilleen.

Ovi saatiin yhdestä Länsi-Pakilassa olevasta rintamamiestalosta ja se oli alun perin lakattu kohtuullisen kovalla lakalla. Lakkapinta oli kohtuullisen hyvä, joskin se oli ilmeisesti purkuvaiheessa kärsinyt jonkin verran. Me haluaisimme joko pitää oven puunvärisenä ja vahata sen tai maalata kaikki saunaosaston ovet. Siksi lakanpoisto oli tarpeen. Poistimme sen Nitromors –nimisellä maalinpoistoaineella. Hyvinhän tuo lakka lähti, mutta oli siinäkin aika kova työ. Inhottavaa oli myös aineen myrkyllinen höyry. Taitaa muihin maalinpoistoihin riittää kuumailmapuhallin ja lasta.
(Elina)

Monesti ihmiset ovat ihmetelleet sitä, miten talonrakentamisen ohella resursseja on riittänyt vielä kotisivujenkin pitämiseen. Nyt eivät ole päiväkirjan lehdet täyttyneet. Samuel oli pari viikkoa lomalla; siksi oli vähän enemmän aikaa viettää työmaalla. Jostain syystä kotisivujen päivittäminen jäikin tuolloin vähän vähemmälle ;-) No, oli siihen toinenkin syy. Ilmassa oli nimittäin jo sen verran optimismia, että Internet-yhteys siirrettiin jo uuteen osoitteeseen. Asuntoa ei kuitenkaan vielä.

Melkein kaiken piti olla valmiina muuttoa varten lokakuun loppuun. Käyttöönottoon suhtauduttiin ihan vakavasti. Esteeksi käyttöönotolle tuli kuitenkin ilmanvaihto. Meidän lähtökohtanamme oli, että ilmanvaihtojärjestelmää ei taloon olisi vielä kokonaan rakennettu. Ajatus oli rakentaa ilmanvaihtoa tilojen rakentamisen myötä ja vähän tarpeenkin mukaan. Varsinaista ilmanvaihtolaitteistoa kellari ei hirveästi tarvi, koska pitkän hormin saama paine-erokin olisi varmasti saanut aikaan melkoisen ilmanvaihdon. No, laitteiston rakentaminen aloitettiin. Nyt se on vielä vähän kesken, mutta kaikki vermeet on kyllä olemassa.

Keittiö alkaa olla aika valmis. Elinan Jaakko-setä kävi laatoittamassa keittiön välitilan. Myös keittiön tekijät kävivät viimeistelemässä asennuksia ja laittamassa vetimiä sekä viimeisiä ovia paikoilleen. Putkimies asensi jo keittiöön hanan. Sähkömies laittoi pistorasiat paikoilleen. Valaisimia ei oikein vielä ollut osattu valita. Yksi iltapäivä käytettiin käyntiin Rakennusapteekissa, josta saimme aivan hyvät valaisimet. Tuossa asiassa olisi pitänyt kyllä olla liikkeellä vähän aikaisemmin. Silloin olisi voinut vähän helpottaa sähkömiehen työtä. Vesa kyllä osaa tehdä asennukset nätisti. Vähänhän tuo vie enemmän aikaa, muttei se kovin suuri ongelma ole.

Tupaan oli tarkoitus laittaa erillinen ulko-ovi. Ovi oli tilattukin jo joskus viime helmikuussa. Ovi olisi pitänyt toimittaa meille jo elokuun loppuun mennessä. Eipähän tuota kuulunut. Aina vain toimitus siirtyi ja siirtyi. Lopulta meni hermot niin, että peruttiin koko tilaus. Ehkä tilataan paikkaan uudet ovet. Pitäis olla varmaan yhteydessä arkkitehtiin ja kysyä vähän vinkkejä, minkälainen ovi tuolle paikalle kannattais laittaa. Tuvan hommat ovat muutoinkin menneet eteenpäin. Patterit on kiinnitetty ja listoja laitettu paikoilleen.

Yksi suuri ilonaihe oli se, että Pukkilassa vuokralla ollut varasto on nyt käytönnässä tyhjä. Yksi peräkärryllinen siellä vielä on tavaraa. Joskus se pitäis käydä hakemassa sieltä pois. Suurimmalta osalta sieltä tuotu tavara on myös puhdistettu ja saatu sisälle. Vauhtia tuohon hommaan antoi keksintö nimeltään painepesuri. Me oltiin harjaamalla pesty tähän asti kaikki laudat. Toki painepesuri oli tuttu laite, mutta ajattelin sen liikaa nostavan ”tikkuja” laudoista. Joskus taas oltiin lautoja pesemässä, kun Toivo Holma sattui paikalle ihmettelemään meidän touhuja ja suositteli lämpimästi painepesurin hankintaa.

Olemme olleet vähän säästäväisiä ja lämmitelleet taloa lähinnä leivinuunilla. Nyt ensimmäisen vaiheen kaikki patterit on kytketty ja putkimies napsautti lämmönvaihtimen päälle. Se oli oikeastaan aika mukavaa. Lämpimässä tuvassa oli kiva kuunnella pattereiden kohinaa.

Kiitokset kaikille talkoolaisille, projektimme seuraajille, neuvojille ja kannustajille! Jaakon käden jälki on upeaa (kuvia siitä myöhemmin), Timon avulla ilmastointiputket löysivät vauhdikkaasti paikkansa, Antti hikoili pienessä WC-komerossa ja Maria leikkasi läjäpäin lattiakaakelia.

Eräs Elinan työkavereista on keksinyt tahdikkaan tavan kysyä rakennusprojektin edistymisestä. Hän tekee sen yhdellä sanalla: ”Joko?” On helpottavaa, kun voi myös vastata yhdellä sanalla: ”Ei” tai ”Ei vielä”. Jälkimmäinen vastaus voidaan lukea myös toisinpäin ”Pian” tai ”Kohta”. Siinä on lämpöä ja lohtua marraskuun pimeyteen.
-Elina ja Samuel