Joskus valittelin päiväkirjan pitämisen olevan yksinäistä touhua. Nyt on yksinäisyys jäänyt jo taakse ja enemmänkin alkaa tulla tiedusteluja siitä, että materiaalia kotisivuille saisi laittaa vähän tiuhempaankin tahtiin, että riittäis lukemista. Olen jo vähän harkinnut päiväkirjan vaihtamista blogiksi, jolloin saisin lukijat mukaan tekstintuotantoon. Toisaalta toiveet eivät ole kovin korkealla viitaten vieraskirjaan kirjoittelun aktiivisuuteen. Sinä, nimetön lukija, älä luulekaan olevasi piilossa. Sivujeni palvelin kertoo armotta, miltä koneilta sivuilla on vierailtu, mitä linkkejä pitkin sinne on tultu ja mitä hakusanoja hakemalla kotisivut ovat löytyneet. ;-)

Nämä kaikki olisivat oman tarinansa aihe, mutta keskityn nyt jälkimmäiseen. Suosituimmat hakufraasit ovat olleet bullerby, kaappisänky, piilukirves, samuel kopperoinen, vanhassa vara parempi loviisa, päätyräystäs, talonpoikaistuoli, anturamuotti ja speedheater.

Nyt en kyllä oikein ymmärrä, mistä on kysymys. Bullerbyllä varmasti hakee joku, joka muistaa sivuista jotain, muttei muista oikeaa domainia. Nimellä hakevat myös varmasti jotkut vastaavilla tiedoilla liikkeellä olevat ihmiset. Hakusana kaappisänky vie yhteen kuvaan, jossa on kaappisänky. Sanan täytyy olla yleisesti aika suosittu. Toisaalta esim. Google nostaa meidän sivut ko. sanan hakutuloksissa aika korkealle. Sama koskee muita antiikkiesineisiin liittyviä sanoja eli piilukirvestä ja talonpoikaistuolia. Myös tekniikan sanoille löytyy vastaava selitys. Ainoa poikkeus on sana anturamuotti. Meidän sivut ovat hakutuloksissa todella kaukana. Mutta tunnettu tosiasiahan on, että ihmiset ovat innokkaimmillaan talonrakennuksen aloitusvaiheessa. Siksi hakusanaa käytetään varmaan todella paljon.

Hakufraaseista mielenkiintoisin on kuitenkin tuo ”vanhassa vara parempi loviisa”. Kyseiset sanat ovat erittäin yleisiä myös erikseen. Myös tuo hyvin tavallinen hakusana ”vara” on tuonut lukijan meidän sivuille tässä elokuussa yhteensä 28 kertaa. Eli enemmän kuin kerran päivässä. Olen tuota asiaa ihmetellyt jo pitkän aikaa. Mikään aiemmista selityksistä ei tähän sanaan nimittäin pure.

Mistä asiassa on siis kysymys? ”Loviisan kaupungin ehdottomasti suosituimmaksi matkailutapahtumaksi kehittyneen Wanhassa Wara Parempi -päivien tavoitteena on vahvistaa itäuusmaalaisen rakennuskulttuurin säilymistä elävänä perintönä tuleville sukupolville, elvyttää perinteisten rakennusten kunnostamisen taitoja sekä tarjota korjausrakentamisessa kaivattavaa tietoa.” (http://www.wanhassa-wara-parempi.fi/Ohjelma.html)

Kyseinen tapahtuma on taas vuorossa ensi viikonloppuna. Kaksi vuotta sitten menimme sinne aivan sattumalta. Olimme käymässä Porvoossa ja kuulimme siellä tapahtumasta. Elina oli lukenut siitä myös jostain lehdestä. Olimme olleet koko lauantaipäivän Porvoossa ja tuntui siltä, että jos tästä lähdetään Helsinkiin, Loviisaan lähdöstä sunnuntaina ei tulisi mitään. No, löysimme viehättävän Bed & Breakfest -paikan Porvoosta vähän itään nimeltään Strandhagen. Sekin olin sattumalta 1990-luvulla siirretty hirsitalo – joten aiheessa pysyttiin tuolloinkin. (Vihjeenä lukijoille voimme kertoa, että paikka on vierailun arvoinen ja lehdissäkin esitelty.)

Viime vuonna Loviisaan mentiin oikein asiasta tehden. Olihan taloprojekti jo pitkällä ja hirsirunkokin kasattuna. Nettisivujakin oli tullut pidettyä jo muutama kuukausi. Otin tietysti kameran matkaan ja napsin joitain kuvia itseäni kiinnostavista kohteista. Muutama vähän itseä hämmentänytkin asia sieltä löytyi, vaikka kokemukset olivat pääosin positiivisia. Laitoin muutaman kuvan nettiin kaikkien katseltaviksi. Huomasin oikeastaan heti sen, että ne ovat olleet erittäin suosittuja. Mitään kommentteja niihin liittyen en kuitenkaan ole saanut, eikä kukaan talon omistajista ole ilmestynyt kotini ovella vaatimaan yksityiskodista otettujen kuvien poistamista internetistä.

Tänä vuonna olemme olleet vähän kahden vaiheilla, mennäkö vai eikö mennä. Kuningattaren kaupungissa -kirja saatiin joululahjaksi ja siellä olevat loviisalaistalojen tarinat on luettu. Talot on nyt nähty kahteenkin kertaan. Muuta tekemistä riittää ja sunnuntain olemme varanneet levähtämiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hengenravinnon nauttimiseen. Messuille lähteminen ei hirveästi innostanut.

Viime viikolla sain yhden viestin Ylöjärveltä, jonka kirjoittaja kertoi seuranneensa projektiamme alusta asti. Kirjoittaja kysyi, että ollaanko tulossa Loviisaan. Tuli tuossa jo luvattua, että tulossa ollaan. Saapa nähdä, monenko loviisalaistalon edessä on ensiviikonloppuna kyltti: valokuvaaminen kielletty. ;-)

Jos näet Loviisassa kolme sivuiltamme tutuiksi käynyttä hahmoa, tule toki vetäisemään hihasta. Keskustelunaiheita luulisi riittävän.

Ja lopuksi: tapahtumaa voimme lämpimästi suositella kaikille.

Samuel meinasi jo heinäkuussa kerran jäädä yöksi Pakinkujalle. Anoppi sattui tuolloin kuitenkin olemaan kylässä, ja pitihän sitä sitten tulla kotia nukkumaan. Tämä kerta oli kuitenkin oikein suunniteltu homma. Perjantaina Elina kävi hakemassa patjat, peitot ja tyynyt. Sinä aikana Samuel ja Kauri kävivät pyörällä kaupassa hakemassa viikonlopun eväät. Niin hyvin nukuttiin, että jäätiin sitten samalla kertaa toiseksikin yöksi.

Perjantaina tehtiin makuuhuoneessa tapetoinnin pohjatöitä. Makuuhuoneen ja salin välillä piti ovenkarmia vielä vähän oikaista. Lisäksi pinkopahvin saumoihin liimattiin ikkunaliimapaperia vastaava paperikaista, jota saatiin Tapettitalosta oikein iso rulla. Huoneen nurkkiin laitettiin makuulatuuripaperista yhdet vuodat pinkopahvin saumojen päälle. Nuo toimenpiteet helpottivat tapetointia merkittävästi.

Perjantaina saatiin tapetointia vähän alulle. Tapettirullien joukossa oli kolme ns. jatkorullaa. Niissä tapettia on yli minimimitan, mutta rulla on katkaistu vähintään yhdestä kohdasta. Tapetteja leikatessa huomasimme, että "ehjä" rulla riittää noin kolmeen vuotaan (huonekorkeus 283 cm). Sen sijaan jatkorullasta tuli vain kaksi vuotaa.

Lauantaina soitimmekin heti aamulla Tapettitaloon ja kysyimme mahdollisuutta vaihtaa jatkorullat ehjään rullaan. Onneksi vaihto onnistui.

Tuon reissun jälkeen jatkoimme tapetointia. Tapetointi onnistui yllättävän hyvin. Tapettitalosta ostettu aito liisteri oli todella hyvää. Tapetti tarttui pinkopahviin hyvin. Vaikka pahvia ei ollutkaan esiliisteröity, liimautumisessa ei ollut ongelmia. Sen verran muutimme menetelmää, että teimme liisteristä vähän ohjetta "laihempaa". Levitimme sitä erittäin runsaasti.

Tapetoimme ohjeen mukaan ja aloitimme molemmilta puolilta ikkunasta poispäin. Lopussa tapettivuodat sitten kohtasivat. Siinä vaiheessa nuukuus iski. Samuel ei olisi millään raskinut aukaista viimeistä rullaa. Kaikki lattialla olleet palat leikeltiin, jotta viimeinenkin kohta saatiin tapetoitua. Tulkaahan käymään niin näette, missä kohdassa näin pääsi käymään.

Samuelin vanhemmat ovat viettäneet alkuviikkoa Helsingissä. Talkooapu otettiin vastaan iloisina. Olimme viikonloppuna pesseet ns. kirjastohuoneen lattialankut ja puhdistaneet ne nauloista. Koolausten teko ja villan puhaltaminen aloitettiin eilen. Ajatuksena oli, että arki-iltaisin töiden jälkeen saadaan aina muutama lankku paikoilleen. Toisin kävi; lattia oli valmis tänään. Appiukolla on vahva osuutensa asiaan.

Elina oli saanut vahvan vision tuvan verhoista: pellavasta ommellut ns. salusiinit, jotka peittävät puolet alemmasta klasista. Pellavan tulee olla niin ohutta, että valo siivilöityy kauniisti läpi ja niin kevyttä, että pienikin tuulenvire heiluttaa verhoja. Väri on luonnonvalkoinen. Yläreunaan tulee mahdollisesti kapea kappa, johon oman hohtonsa tuovat reikäompelet (samoin kuin salusiineihinkin). Pellava tilattiin Kimiko-nimisen liikkeen kautta. Nyt verhot ovat valmistuneet anopin ateljeessa. Viimeistely tapahtui paikan päällä Pakinkujalla. No, verhot eivät ole vielä ikkunassa kuitenkaan :-)

Kiitos ja kumarrus taas talkooväen suuntaan!

Uusi kasvun paikka Rouva Rakentajalle on ollut nöyrtyminen vaatteiden pesuun pesutuvassa – väliaikaiskämppäämme kun ei mahdu pesukonetta. Yrityksen ja erehdyksen kautta: ensin pesuaineet väärään lokeroon. No, ei kuin kone uudestaan käymään. Kylläpä kone jätti vaatteet märiksi, ihmettelin, kunnes huomasin, että 40 asteen ohjelmassa ole linkousta. Modernimman näköisessä koneessa pyörii vinhasti tumma pyykki. Ei kuin käsin ”linkoamaan” pyykkejä.

Aidot ensifiilikset: Nyt riitti. En halua pestä vaatteitamme tyhmässä kerrostalokellarissa antiikkisilla laitteilla. Mankelissakin lukee: ÄLÄ KÄYTÄ, JOS ET OSAA. Haluan omaan kotiin, oman tutun pyykkikoneen ääreen.

Sitten otan asian uudesta näkökulmasta. Laskeudun miellyttävän viileään kellariin. Pyykit koneisiin. Käteen kirja ”Sisusta ranskalaiseen tapaan” – ja olen jo Pohjois-Ranskan maaseudulla talonpoikaisantiikin ja ruusujen keskellä. Oho, 38 minuuttia kestävä pesuohjelma on lopussa. Veisinkö pyykit raikkaaseen ulkoilmaan kuivumaan vai virittelisinkö ne asuntoomme erilaisille telineille, joista sympaattisin on kylppärin 1950-luvun henkinen teline ammeen yllä…

Pahoittelemme blogitaukoa. Muuton vuoksi nettiyhteyttä ei saatu heti toimimaan, ja Bullerby-sivun toiminnassakin on ollut häiriötä. Nyt sivujen pitäisi pysyä taas pystyssä.

Asumme nyt ahtaasti ja epämukavasti laminaatti- ja muovitapettipäällysteisessä kaksiossa. Keittokomerossa (jossa on toki uudistetut lastulevykalusteet :-)) voi viipyillä opiskeluaikojen fiiliksissä, kun kaikkea – paitsi aikaa ja unelmia – oli niukasti. Todella odotamme hetkeä, jolloin pääsemme muuttamaan hirsitaloomme. Pitää ajatella positiivisesti: ehkäpä väliaikaiskoti motivoi meitä uurastamaan ahkerasti, jotta pääsemme tavoitteeseemme. Kotiin.

Pinkopahvien laitto oli mukava yllätys. Se sujui levytykseen verrattuna yllättävän nopeasti ja kepeästi. Nupejakin löytyi omasta takaa muutama laatikollinen. Nupirihmaa ostimme Rakennusapteekista. Makuuhuoneen seinään ostettiin sinisävyistä Kiurujen yö -nimistä paperitapettia Tapettitalosta Fleminginkadulta. Se oli myönnytys aikaisemman 1950-luvun kotimme suuntaan: täytyy olla jotain muistuttamassa aikaisemmasta tyylistä. Oikeastaan tuntuu mukavalta ajatella, että talossamme on asuttu myös 1950-luvulla – miksipä kaiken tarvitsisi olla alkuperäisasussa, kun emme sen dekonstruoimiseen muutenkaan kaikilta osin pysty :-) Kokeilemme liisteröidä tapetin pinkopahvin päälle kotimaisella ”vanhan ajan” liisterillä, jotta Tapettitalossa myöskin myytiin. Lattia- ja kattolistat on maalattu Ahlbäckin harmaalla maalilla.

Elina on maalannut makuuhuoneen lattian kahteen kertaan Permolla (sama sävy kuin Kaurin huoneen lattiassa). Palattuaan Oulun-reissulta hän saa tarkistaa, onko pinta riittävän hyvä. Permo levittyy lattiaan kyllä yllättävän mukavasti – lattiaemali, niin kuin Jari-pappa muisteli sitä joskus mainostetun.

”Kirjastohuoneeksi” kutsuttu kamari on nyt levytetty puukuitulevyllä (ulkoseinät). Vielä pitäisi puhaltaa lattiaan villa ja hakea koolausten päälle pitäisi lattialankuille paikat. Nuo lankut ovat tähänastisista lattioista kaikkein parhaimmassa kunnossa. Vähän jo mietittiin sitäkin, että vanha maali vain vahattaisiin pellavaöljyvahalla. No saa nähdä sen sitten kun laudat on lattiassa paikoillaan. Nikke ja Samuel ahkeroivat yhden päivän myös puhaltamalla lisää villaa välipohjaan. Osa huoneista jäi keväällä puhaltamatta. Lisäksi silloin puhallettuihin tiloihin sai laittaa reilusti lisää tavaraa. Ekovilla oli painunut yllättävän paljon.

Eteisen katto on maalia vaille valmis, ja wc-komero (joksi sitä leikillisesti kutsumme pienen kokonsa vuoksi) alkaa hahmottua.

Kohta alkavat työt. Toivottavasti työmaa etenee hyvin, vaikka leipätyö viekin sitten suuren osan meistä.