Huh, mikä viikko. On täytynyt yhdistää raksapuuhat ja muuttotouhut. Aamupäivät ovat kuluneet pakatessa, ja iltapäivällä on menty kirpputorin kautta työmaalle. Itsepalvelukirppis on muuten hyvä idea; siellä pystyy muuttamaan turhat tavaransa rahaksi. Näin muuttaessa sitä ”turhaa” tuntuu olevan melko paljon…

Pakinkujalla on ollut ilonamme kivoja talkoolaisia. Toissa lauantaina Haagan-naapurimme Paula ja Kerttu olivat maalaamassa listoja ja ovenkarmeja. Elinan kummitäti Maarit oli tällä viikolla apuna maalaamisessa ja pinkopahvien laitossa. Arkkitehti-Antti oli eilen neuvomassa ja auttamassa listojen laitossa ja hänen kanssaan käytiin monia rakennustapaan liittyviä keskusteluita. Mummo, Eppu ja Laura ovat olleet Elinalla muuttoapuina. Myös raksapojille on järjestetty muutama aamujumppa tavaran kantamisen parissa.

Tänään tehtiin kaikenlaista pientä. Maalattiin kellarin teräspilarit (vihdoinkin), saumattiin vaatehuoneen laattalattia ja jatkettiin makuuhuoneen pinkopahvitusta. Pahvitus kirjautuu tälle päivälle, kun edellinen ilta meni vähän pitkäksi.

Oma lukunsa on Niken suorittama lukon asennus. Yhtä lukkoa varten jouduttiin käymään lukkoliikkeessä yhteensä neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla hain lukot molempiin kellarin oviin. Ensimmäisen lukon asensin jo talvella pakkasilla. Siitä pakkauksesta puuttui yksi osa ja jouduin lainaamaan sen toisen lukon pakkauksesta. Hain erikseen puuttuvan osan lukkoliikkeestä (toinen käynti).

Nyt Nikke halusi asentaa lukon. Hän aloitti asentamisen ja tyhjensi huolellisesti pakkauksen sisällön styroksilevyn päälle. Lukon asentaminen oli kestänyt noin puoli tuntia, kun Nikke huomasi, että yksi osa puuttui. No täytyi odottaa reilu tunti, että liike aukesi yhdeksältä. Sitten Nikke meni omalla mopollaan liikkeestä hakemaan noin viiden millin halkaisijaltaan olevaa parin millin paksuista muovirengasta.

Osan saatuaan hän jatkoi lukon asentamista. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes ”löytyi” seuraava puuttuva osa. Siinä vaiheessa jo tuhahdin nuorelle miehelle, että katsohan nyt se pakkaus ja kaikki pussit uudelleen läpi. No osaa ei tietenkään löytynyt, mutta muiden työntekijöiden suureksi iloksi löytyi se ensiksi hukassa ollut osa.

Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä uudestaan käymään liikkeessä. Sieltä osat tietysti löytyivät. Lukkokaupan mies oli kysynyt, että tulevatko nämä sellaiseen kohteeseen, jossa on neljä lukkoa samaa sarjaa. Nikke oli tietysti vastannut myöntävästi. Myyjä oli tähän ystävällisesti ilmoittanut, että pyydettäessä heiltä voi tulla joku mies asentamaan sen lukon. Meistä se oli aivan huono huuli. Lukon asennus sujui kuitenkin meiltä aivan hyvin.

Muuttoasiaa on pähkäilty viime viikko ja nyt alkuviikko, ja seuraavanlaiseen suunnitelma B:hen on päädytty: Muutto tapahtuu (kun sen kerran on tapahduttava) nykyisen asuntomme naapuriin, ihan samanlaiseen 1950-luvun taloon ja vieläpä 1. kerrokseen. Siellä sattui olemaan kaksio vapaana.

Kyllä vähän harmitti, kun oli jo pitkään asennoitunut siihen, että pääsee elokuun alusta ihan oikeaan kotiin. Projekti on edennyt omaa tasaista vauhtiaan (jonka ennustaminen oli mahdoton tehtävä), muutama takaisku… ja lopun tiedättekin. Pitäisikö ottaa seuraavaksi tavoitteeksi kliseinen ”jouluksi kotiin”.

Asiasta löytyy toki hyviäkin puolia: nyt on motivaatiota tehdä tupa ja kamarit ihan viimeisen päälle valmiiksi, ja kellaritilojakin saa pitemmälle. Mielessä on ollut vähän sekin, että tekisi kylppärin ja saunan valmiiksi ennen muuttoa. Silloin ei tarvitsisi tyytyä mihinkään väliaikaisiin pesutiloihin. Nyt kesällä pitäisi toisaalta pystyä tekemään joitain hommia, joiden tekeminen syksyllä on vaikeampaa. Näistä ongelmista suurin on salin lattia. Se pitäisi pestä ja ottaa muutoinkin työnalle. Toisaalta pitkät lankut ovat työmaalla kokonaan oma ongelmansa. Ne eivät mahdu mihinkään.

Maanantaina haettiin Niken kanssa kaupasta tasoitteita. Kellarin seinien sisäpuolisessa tasoitteessa päädyin perinteiseen ns. käsirappauslaastiin. Sen päälle laitetaan maalipinta. Rappauslaasti on todella edullista. Sillä on helppo oikaista suuriakin epätasaisuuksia. Toisaalta paksu kerrospaksuus tuo mukanaan uusia ongelmia. Aineena se on erityisen raskas työstettävä. Pinta on perinteinen rakeinen, joten sopii hyvin kellarin seinään. Muistuttaa myös hyvin paljon nykyisen asuntomme pintaa Haagassa.

Tällä hetkellä on työn alla vaatehuone/varasto, jotta sinne saisi talteen sellaista tavaraa, jota ei väliaikaiskodissa tarvita. Tällaisia nämä meidän sanojemme alkuosat nyt ovat: väliaikais- , tilapäis-, keskeneräis- :-)) Mutta sellaista on elämä – keskeneräistä.

Loppuu se pitkäkin loma. Simppa lähti riparille. Nyt jatketaan Niken kanssa kahteen Pekkaan. Joitain muitakin työhaluisia on jo minulle ilmoittautunut. Pitäisi varmaan tuoda vanhat julkisivulaudat Pukkilasta tänne hinkattaviksi. Siinä ainakin riittäisi hommaa kaikille kiinnostuneille.

Sähkömies kävi ja kun keskusteltiin asennuksista hän kysyi, että milloin meillä on muuttotarkastus. Aluksi se oli kyllä tarkoitus pitää heinäkuun lopussa. Erinäisten vaiheiden jälkeen suunnitelmia on nyt tehty uusiksi. Oikein hyvää varasuunnitelmaa ei ole vielä keksitty. Soitin jo työnantajallenikin, muttei sieltäkään oikein asuntoa kuulostanut löytyvän. Haluttais se mielellään aika läheltä työmaata. Toisaalta pari kuukautta voisi asua vähän kauempanakin.

Viime viikon loppupuolella laatoitin keittiön lattian. Tällekin viikolle kyllä lattiahommia riitti. Keittiön lattia piti tietysi ensin saumata. Saumauksen yhteydessä myös laatoitus jälkeä tuli tarkasteltua riittävän läheltä. Nyt voi sanoa, että onneksi laatoitusta jää vain niin vähän näkyviin. Ainakaan tällä harjoituksella ei vielä tullut mestaria. No onneksi lattiaa ja seinää riittää.

Pojatkin joutuivat vähän konttaamaan. Nyt on ollut vuorossa seinien ja lattian välisen raon tiivistäminen bitumilla. Oma hommansa sekin. Myös suurimpia aukkoja esim. pistorasioiden kohdalta on myös tasoiteltu. Ensi viikolla pitäisi sitten aloittaakin jo rappauspuuhat. Kellarista olisi mukava saada muutama huone kohtuulliseen kuntoon, jotta niihin voi viedä tavaroita.

Tiistaina oli ohjelmassa myös lattianvalu. Maanantaina tehtiin Simpan kanssa pyörävaraston pohjat valmiiksi ja tiistaiksi tilasin kuution betonia Ruskolta. Betoni tuli ns. rännillä, koska auto pääsi aivan pyörävajan eteen. Lapioimme Niken kanssa tavaran ympäri huonetta ja sitten yritin tasailla sitä itse. Aloittelijan mokia. Lattiakaivo oli jäänyt vähän liian ylös. Massaa oli liian vähän ja sitä jouduttiin myllämään lisää ja siltikin se loppui vähän kesken

Kaadot onnistuivat kohtuullisesti, mutta keskelle lattiaa tuli aika iso monttu. Pojat sanoivatkin, ettei ole muuta vikaa kuin se, että kaivo on väärässä paikassa. Vähän vaikea taitaa olla sitä siirtää.

Kylläpä on erilainen kesä kuin viime vuonna! Kesällä 2006 ei satanut kuin muutaman kerran ja erittäin niukasti. Tänä kesänä on satanut noin joka toinen päivä. Aina saa olla levittelemässä pressuja lautapinojen ym. päälle.

Keskiviikkoilta oli juuri tällainen kolea, sateinen ilta. Virittelimme leivinuuniin tulia, jotta olisi vähän kodikkaampaa. Kabanossi on ainakin miesväen suosima iltapala, omassa uunissa paistettuna. Ystävämme Ulla ja Sampsa soittivat, että ollaanko raksalla. No, täällähän me. Sieltä he sitten saapuivat valtavan – ja maistuvan – mansikkakakun kanssa. Ullalla oli ollut leipomispäivä. Pyydettiin naapurit apuun kakun syöntiin. Ja hauska sattuma, että samana iltana pyörähti vielä muutamat muutkin vieraat. Seuraavan päivän aamukahvilla saatiin kuitenkin kakku vasta lopullisesti tuhottua – kesäpoikien avustuksella :-) Ihana yllätys.

Raksaprojekti pitää kiireisenä. Maanantaina Samuel ja Simppa olivat höyläämässä lattia- ja kattolistoja Pukkilassa Kankilan kylällä. Jari oli valmistanut kutterinterän talon vanhojen listamallien perusteella. Puutavara ostettiin Mäntsälän sahalta ja sen hinta – ja laatu - yllättivät jälleen. Kyllä on puu hinnoissa! Onneksi olemme lähes ”omavaraisia” puutavaran suhteen. Elina on oksalakannut listoja, ja ensimmäinen satsi lattialistoja on maalattu kahteen kertaan. Laura ja Kaisamaija olivat suurena apuna – kiitokset!

Ovenkarmeja on myös maalattu ja siklattu, kitattu ja hiottu ja taas maalattu. Mukavan näköisiä ovat, vaikka maalin väri oli taas pienoinen yllätys. Lavgrön (Billnäs grön) näyttäytyy ainakin meidän ympäristössä sinertävältä. Rakennusapteekista haimme samaa sävyä nyt kuitenkin lisää. Saapa nähdä, millainen tulos on kolmannen maalauskerran jälkeen!

Tuvan lattian hionta ja vahaus on ollut viikon todella rankka ja polvia kuluttava urakka. Elina ja Simppa hioivat lattialankut (kaseiinikäsittelyn jälkeen) ja Samuel sekä Laura (Elinan sisko) vahasivat pellavaöljyvahalla.

Samuel rappasi uunin valmiiksi. Sen jälkeen hän siirtyi laatoittamaan keittiönurkkauksen lattiaa. Keittiökaappien ja puuhellan edustalle tulee noin 6 m2 ruskeaa kaakelia. Vaimo oli helpottunut, kun laattamiehen hommat näyttivät sujuvan. Kaakelikuormassa oli 1400 kg laattaa, eli kaakeloitavaa vielä riittää :-) Lattialaatat tuli hankittua ABL-laatat -nimisestä kaupasta. Keittiön välitilan laatta on vielä hankkimatta. Lukijat, vinkatkaapa, jos tiedätte, mistä saa valkoista noin senttimetrin paksuista kaakelia!

Tulikin jo mainittua, että kävimme Rakennusapteekissa. Haimme sieltä liimamaalin ainekset, nupirihmaa ja pellavaöljymaaleja. Todella miellyttävä perinne on ollut pysähtyä ystäviemme luona Lohjan Virkkalassa usein Rakennusapteekki-reissuillamme. Ystävämme ovat ostaneet vanhan kauppakiinteistön, josta ovat remontoineet itselleen kauniin ja viihtyisän kodin. Kaupan varastosta olemme saaneet vanhaa rautakauppatavaraa (mm. upeita, vanhoja nauloja). Nyt lähti mukaamme monta rullaa pinkopahvia. Seuraava jännittävä yritys on nimittäin taistelu pinkopahvin kanssa; sitä pitäisi saada makuuhuoneemme seinään. Virkkalan-vierailulla saimme myös maukkaan aterian, ja pölyisen varastokeikan jälkeen saunottiin. Ihanaa, että on olemassa ystäviä!

Sunnuntai oli kuitenkin viikon päivistä suloisin :-) Silloin vain levättiin, pyöräiltiin ja käytiin Kaivopuiston rannassa katselemassa purjeveneitä. Mutteri-kahvilasta ostettiin tietysti kahvit, ja Kauri sai ”ihan kaakaonmakuista” pehmistä. Kyllä kesäinen Helsinki on kaunis.