Tällä viikolla päästiinkin sitten tosissaan työn makuun. Alkuviikosta paperoitiin loppuun asti Kaurin huoneen seinä. Sitten sekoitin maalin. Valkoiseen Lin-pellavaöljymaaliin lisäsin vähän Allbäckin umbraa ja aika paljon terraa. Mallina oli Allbäckin sävy Herrgårdsgul. Oikein mukava väri siitä saatiin.

Lisäksi tehtiin vähän sävymalleja lattialistoja ja vuorilautoja varten. Ei oikein vielä löytynyt sellaista, joka olisi miellyttänyt.

Varsinainen urakka oli kuitenkin tuvan lattian peseminen ja käsitteleminen kaseiinilla. Asiaa mietittiin pitkään. Minä olisin ollut jopa kuuratun lattian kannalla. Elina piti sitä kuitenkin aivan liian arkana keittiötiloihin. Siksi päädyttiin kaseiinikäsittelyyn (vastaa ns. kurrikäsittelyä). Kaseiini on luonnontuote, sitä on mm. maidossa. Nykyisin sitä lisätään mm. tasoitteisiin käsiteltävyyden parantamiseksi.

Peseminen oli kyllä tosi kova työ. Vieläkin on hartiat siitä kipeinä. Kesäpoika Simeon kuittailikin: "Nainen päätti, ja mies toteutti".

Tarkoitus oli tehdä lattia kerralla valmiiksi. Sateinen kesäpäivä sotki meidän suunnitelmat. Ilma oli niin kosteaa, ettei lattia kuivunut millään. Siksi emme päässeet sitä hiomaan ja vahamaan, vaan se työ jäi myöhempään aikaan.

Juhannukseksi mentiin Samuelin vanhempien luo Luopioisiin. Siellä olikin koolla koko Samuelin suku. Oli mukava tavata taas vähintään vuoden tauon jälkeen sisaruksia ja serkkuja sekä heidän perheitään.

Juhannuksena yövyimme aitassa, joka on aikanaan ollut Samuelin isän kotitilalla Kaustisella ja on sieltä siirretty 90-luvulla Samuelin vanhempien kesämökin pihaan. Hyvät olivat unet hirsitalossa.

Samuelin vanhempien kesäpaikka on 1800-luvun alusta oleva savupirtti, jota on eri vaihessa muokattu ja jatkettu eri käyttötarkoituksiin sopivaksi. Tuttu rakennus näyttäytyy aivan uusin silmin, kun asioihin on talven aikana joutunut pakostakin perehtymään.

Juhannusaattona olimme kokoontuneina Samuelin mummon kotiin. Siitä tuli sellainen olo, että sen entisöintiin olisi kyllä joskus mukava osallistua. Seinät ja katot on maalattujen lastulevyjen peitossa. Lattiaan on laitettu kovalevyt, jotka on maalattu. Levyjen alla on toivottavasti piilossa alkuperäinen sisustus. Se olisi kiinnostavaa kaivaa esille. Toisaalta talon kengityskin voi olla ajankohtainen jossain vaiheessa.

Muutoinkin juhannus tuli hyvään saumaan. Nyt koko perheellä on kesäloma. Loma alkoi vähän alakuloisissa tunnelmissa. Pyörävaraston lattia oli edelleen valamatta, kun lattiaan tuleva tekniikka oli vielä kesken asentajien muiden kiireiden vuoksi. Toinen yllätys oli se, että meidän toinen ulko-ovi oli vasta aihiona ja sen ehtiminen suunniteltuun aikatauluun voi vielä tuottaa ongelmia. Kolmas ja kaikkein suurin ongelma on se, että meidän keittiöntekijämme Puupää oli sairastunut ja hänen aikataulunsa ovat lykkääntyneet useilla kuukausilla eteenpäin (pikaista paranemista ja voimia hra Puupäälle). No, eiköhän näistäkin ongelmista selvitä.

Juhannuksena oli myös aikaa lukea lehtiä. Yhdessä Tuuma-lehdessä oli neuvottu vanhojen ovien korjaajaa olemaan poistamatta niistä maalia ja tyytymään pelkästään uusintamaalaukseen ja hiontaan hohkakivellä.

Hohkakiveä lähdinkin sitten ensimmäisenä arkena etsimään. Sitä löytyi Kirjoväristä Lauttasaaresta. Siellä kehotettiin kuitenkin tyytymään ovien ja listojen kittaukseen. Päätin - hyvistä neuvoista huolimatta - yrittää perinteistä menetelmää. Liikkeessä oli menossa poistomyynti ja sain kaikkia mahdollisia ootraukseen ja koristemaalaukseen tarvittavia siveltimiä hintaan 2 euroa kappale! Kalleimmat niistä olivat usean kymmenen euron arvoisia. Koristemaalaushommat ovat kyllä vielä kaukana edessäpäin, mutta ihminen on heikko hyvän tavaran edessä...

Listojen maalausta en kyllä itse ehtinyt paljoa tekemään; se jäi Niken ja Simpan hommaksi. Minä tein kaikkea sekalaista mm. kukkapenkkiä. Illalla paperoimme Kaurin huoneen seinät loppuun Simpan ja Elinan kanssa. Poikien kanssa on mukava tehdä työtä. Työn lomassa huuli lentää - kuin spitaalisten pikkujoulussa.

Nyt on taas kunnon kesä. Molemmat meidän kesäpojista ovat aloittaneet työnsä. Nikke ehti olla hommissa jo muutaman päivän meidän lomamme aikana. Viime perjantaina haettiin Lahdesta Simeon Nikelle kaveriksi. Tänään he olivat molemmat ensimmäistä päivää hommissa. Työnä ja huvina oli maalin poisto ikkuna- ja ovilistoista, jotka Elina oli varovaisesti irrottanut ja poistanut niistä naulat. Listat olivat olleet hyvässä tallessa Rousin navetassa. Maalinpoistossa riittää hommaa, mutta pojat selviävät siitä kyllä ongelmitta.

Minä maalasin tänään Kaurin huoneen katon. Maali oli Gysingestä hankittua. Viime lauantaina teimme maaleista näytelastut. Purkkia aukaistessa paljastuikin pettymys. Tarkoituksena oli ollut ostaa vihertävän harmaata sävyä, jota olisi käytetty valkoisen maalin sävytykseen. Ruotsin kielen taito oli tehnyt meille kuitenkin pienen yllätyksen ja purkista löytyi valmiiksi laimennettu sävy. Näytelastu näytti kovinkin vaalealta. Purkkia sekoittamalla väri tummeni jonkin verran.

Kokeilin maalia vanhaan puiseen työkalupakkiin. Maali alkoi näyttää yllättävän tutulta. Sävy oli aivan sama kuin Kaurin huoneen katossa oleva väri. Sitä ei tarvinnut laimentaa yhtään. Kun olin neuvonut pojille seuraavan päivän hommat, kävin toimeen ja maalasin seitsemän neliön huoneen katon kertaalleen. Oikein hyvä siitä tuli. Vähän jäin miettimään, olisiko koloja kannattanut pakkeloida umpeen. Uudenveroista siitä ei kuitenkaan olisi saanut. Eipä tuossa taida muutama naulankolo hirveästi haitata.

Eteisen kattolaudatkin on nyt pesty ja puhdistettu nauloista. Kiitokset Lauralle ja kesäkämppikselle talkooavusta! Kohta päästään niitäkin kiinnittelemään ylös.

Kesätyöläisemme Nikke (jo toista kesää!) on heilunut nyt viikon rakennuksella. Laitoimme hänelle ”nakkilistan” eli listan hommista, jotka tulisi tehdä ja lähdimme itse matkaan – reilu peli, eikö vaan? Hyvin oli työt tullut tehtyä.

Nyt on lomakin suoritettu ;-) Ruåtsin-reissu meni hienosti. Ilmatkin suosivat ja saatiin rusketusraitoja. Matkan ohjelma oli antoisa; kaikki edellisessä viestissä kerrotut kohteet saatiin kierrettyä ja lisäksi käytiin Duro-tapettitehtaan myymälässä. Duron Gammalsvenska-perinnetapettimallistossa on malleja rokokoo-ajalta 1920-luvulle. Tapetit ovat paperitapetteja ja luontoystävällisesti valmistettuja.

Gysingen Centrum för byggnadsvård – www.gysinge.nu – oli kyllä upea paikka. Ensinnäkin itse Gysinge on käymisen arvoinen paikka. Se on vanha, hyvin säilynyt ruukkimiljöö. Korjausrakentamisen keskus sijaitsee hieman kauempana ja sen pihapiiriin kuuluu useita rakennuksia. Viimeisimpänä pihaan on siirretty 1700-luvulta peräisin oleva Nästgårds-näyttelytalo. Gysingen keskus mainostaa olevansa ”korjausrakentajan mekka”, jota se todellakin on. Toki Rakennusapteekki ja Metsänkylän navetta Suomessa ovat hienoja paikkoja, mutta Ruotsissa on asian eteen tehty jo pitemmän aikaa töitä ja se näkyy. Gysingellä on esim. oma laattamallisto ja tapettimallisto (Duron Gysinge ja Nästgårds -tapetit on nimetty niiden mukaan). Siellä myydään vanhojen rakennusosien lisäksi myös uustuotantona huonekaluja, kankaita, valaisimia ja sisustustavaraa kukkaruukuista lähtien. Myös 5-osaista kirjasarjaa Byggnadsvård i praktiken (Flyttning av gamla hus, Värmen i gamla hus, Renovering utvändigt, Renovering invändigt ja Målade golv) voi suositella kaikille, jotka taitavat hiukankin toista kotimaista.

Mukaan lähti liimamaalia, pellavaöljymaaleja, ”juokseva koira” -kaakeliboordia (kuvia myöhemmin), edellä mainittu kirjasarja, pellavaöljyä, pellavaöljysuopaa, pellavaluutu jne… Ja lisäksi tietysti paljon ideoita.

Gysingessä sai oikein hyvän kuvan siitä, miten suuri merkitys pintakäsittelyllä on. Talossa oli esillä useita erilaisia pintakäsittelytekniikoita. Paikassa ei ollut kovin paljoa kävijöitä. Siksi saimme rauhassa oleskella eri tiloissa ja tutustua niiden tekotapaan. Oli mukava esimerkiksi nähdä suurella yli neliömetrin pinnalla, miten maalipinta muuttuu erilaiseksi erilaisilla lasuureilla. Sain Elinankin vähän innostumaan aiheesta, vaikka hänestä ootraus on aikaisemmin vaikuttanut vähän ylimääräiseltä kikkailulta.

Gysingessä tuli vahvasti sellainen tunne, että tarvitsemme AIKAA. Vanhaa rakennusta ei kannata pilata hosumalla yksityiskohdissa. Periaatteemme on, että kun tähän asti on urakka saatu vietyä, se viedään tyylikkäästi myös loppuun. Ottakoon se sitten oman aikansa.

Olemme tilanneet Gård & Torp -lehteä jo parin vuoden ajan. Kaikenhan ruotsalaiset keksivät ensin – niin myös vanhojen rakennusten korjaamista ja diggailua harrastavien ihmisten lehden. Rouva Rakentaja palasi Budapestista ja hieraisi silmiään, kun uusimman lehden kannessa luki ”Sommar i Bullerbyn”. Niin, todellakin. Juttu kertoi ”todellisesta kesäidyllistä lapsiperheen sydämellisessä kodissa”. Talossa oli upea leivinuuni – puuhella -yhdistelmä (ihan samaa tyylilajia kuin meillä) ja vieläpä samantyylistä laattaa hällan edustalla, kuin itse olemme suunnitelleet. Hauska sattuma!

Kotipuolessa miehet olivat taistelleet seinien paperoinnin ja sähköjohtojen kanssa. Mukavalta näytti jo Kaurin pikkukamari. Kaiken näkee ihan eri lailla kun käväisee hetken kauempana.

Huomenna lähdemme kuitenkin jo taas reissuun, tällä kertaa Ruotsiin. Voisikohan tätä kutsua hirsihullujen pyhiinvaellukseksesi, vai miltä näyttää ohjelmamme… Skansen (ulkoilmamuseo Tukholmassa), Gysinge (jossa sijaitsee ruotsalaisten Rakennusapteekki), Carl Larssonin koti Sundbornissa ja yöpymiset tietysti mielellään vanhoissa 1700-luvun taloissa (Totta puhuen tuollaisia bed & breakfast -paikkoja näyttäisi Etelä-Ruotsissa olevan). Takapenkin väkeä viihdytämme retkellä Kolmårdenin eläintarhaan. Toiveissa on myös vierailu ”Pepin taloon” eli Junibackeniin, mutta katsotaan mihin kaikkeen aika riittää.

Vi önskar alla våra läsare en riktigt härlig sommar! :-)

Viime viikko meni siinä, että laitoin Kaurin huoneen seiniä levytyskuntoon. Siinä olikin aika monta vaihetta. Ensiksi oven karmi piti pohjamaalata, kitata ja kiinnittää. Karmin aukkoakin jouduin vähän ensin suurentamaan.

Ulkoseinästä löytyi sitten yksi todella ikävä yllätys. Ikkunan alla ollut hirsi oli päässyt todella pahasti pehmenemään. Se olisi kyllä pitänyt vaihtaa pystytysvaiheessa. Toinen mahdollisuus olisi ollut, kun miehet asensivat ikkunoita ja tuulensuojalevyjä. Näin ei kuitenkaan ollut tehty.

Minulla on sellainen käsitys, että ulkoseinissä olevat lahot pitäisi poistaa kohtuullisen huolellisesti ns. huohotusilmiön vuoksi. Eli jos seinä on laho, rakenne vuotaa. Lämmin ja kostea sisäilma virtaa rakenteeseen. Kun ilma kohtaa kylmän, ilmassa ollut kosteus tiivistyy eli kondensoituu rakenteisiin. Laho puu on harvaa, joten kosteus siirtyy siinä kohtuullisen helposti. Kosteus kertyy terveen ja lahonneen puun rajapintaan. Näin laholla on taipumus edetä. Laho puuaines on poistettava, jotta puu pääsee kuivumaan. Suuremmat raot tilkitään puulla ja pienemmät pellavalla.

Myös seinien pienet heitot aiheuttivat vähän päänvaivaa. Yksi seinä täytyy miettiä ihan uudestaan - sen verran paha tuo lähtötilanne oikeastaan on. Heittoa on noin kolme senttiä metrillä.

Koulujen päättäjäispäivä kului levyjen laitossa. Olin luvannut Elinalle, että se on näkysää hommaa. Pättymys oli kuitenkin hänen puolelta suuri, kun huoneen levytyksessä menikin koko päivä. Vähän taisi homma jäädä vielä odottamaan viimeistelyä, mutta eiköhän se kuitenkin saada valmiiksi pian.

Sunnuntaiksi oli sovittu käynti Elinan serkun lakkiaisissa Pornaisissa. Sinne mennessä pistäydyimme Jarin ja Riitan luona Varpulan talossa Sipoon Talmassa. Heidän talostaan kerrotaan lisää osoitteessa www.varpula.fi. Viimekerrasta olikin vierähtäny yli vuosi. Paljon oli talossa ehtinyt tapahtua tuon jälkeen. Erityisen arvokkaita olivat kokemukset siitä, millaista talossa on asua. Talossa oli ihanan kiireetön tunnelma. Oli mukava juoda kahvia ja syödä emännän leipomaa ruisleipää. Kiitos vielä kerran vieraanvaraisuudesta.

Lakkiaisten lomassa löysimmekin täysin uuden hirsiperheen. Juhlatalosta noin kahden kilometrin päässä ylväällä kallion päällä nousi komeana Markus ja Sanna Hännisen Saarijärveltä siirtämä vanha hirsitalo. Talo oli todella suuri 22*12,5 metrinen komeus, joka seisoi omalla luonnonkivisokkelilla.

Ajoimme talon pihaan ja kysyimme mahdollisuutta tutustua taloon vähän tarkemmin. Pääsimmekin tutustumaan taloon. Taloon oli todella mielenkiintoista tutustua. Siirto oli todella pitkällä. Puolet talosta oli jo otettu käyttöönkin.

Mieleen jäi monia hyviä vinkkejä erityisesti kuitulevyjen pinnoittamisesta. Erityisen hienoina mieleenpainui kylpyhuone sekä Uulan temperalla maalatut katot.