Rouva Rakentajalla on kolmenkympin kriisin lisäksi meneillään jonkinlainen identiteettikriisi ;-) Kodinrakennusprojekti on muuttanut paljon. Arkkitehdin tyttärenä olen aikaisemmin viihtynyt moderneissa, valoisissa tiloissa. Suomalaisen ja pohjoismaisen designin selkeät muodot ovat puhutelleet. Lapsuudenkotini sisustus oli oikeastaan hyvinkin pelkistetty. Siellä ei ollut mitään turhaa, ja siksi helppoa elää.

Nyt kuljen vanhoissa rakennuksissa ja pihapiireissä kuin kotonani. Aistin yhä entisten asukkaiden askelet ja aatteet: tässä on joku asunut, jättänyt jälkeensä tuon kauniin pirtin, huonekalun, perennapenkin ja pellavaverhon ikkunaan. Talonpoikaishuonekalujen sileäksi kulunut, patinoitunut pinta tuntuu ja näyttää kauniilta. Vanhat käsityöt saavat ihmettelemään: tämän on tehnyt joku, jolla ei ole voinut olla kiire. Reikäompeleet, pitsit, käsinsolmitut raanut – joku on jättänyt kauniita jälkiä itsestään.

Asuinympäristöni on muuttunut muutenkin. Olen kotoisin karusta pohjoisen luonnosta, jossa neulaset pistelivät uimarannalla jalkapohjia ja merivesi oli suolaista ja viiltävän kylmää keskikesälläkin. Joka kevät yllätyn melkein liikutukseen asti kukkaan puhkeavista kevätkukista. Miten jotain niin kaunista voi nousta vielä ruskeasta maasta? Jokaisena Helsingin-kesänämme olemme käyneet ihailemassa upeita alppiruusuja Haagan Rodopuistossa. Omena-, päärynä- ja kirsikkapuut eivät menestyneet pohjoisessa, mutta täällä voin loppukesästä nauttia niiden antimista. Tänä kesänä jo ehkä omalla pihallamme.

Teimme tällä viikolla elämämme ensimmäiset hankinnat antiikkiliikkeestä. Helsingin Käpylässä sijaitsevasta Wanhasta kävystä lähti mukaamme kolme kaappia: noin satavuotias talonpoikaiskaappi (isännän vaatekaapiksi); lasivitriini, joka oli puhdistettu puupinnalle – mutta saanee myöhemmin valkean pellavaöljymaalikerroksen – (astiakaapiksi tupaan) ja vähän uudempi, lasiovinen ns. ”koulukaappi” (liinavaate- tai emännän vaatekaapiksi). Kuvia saatte nähdä myöhemmin valokuvakansiosta, kunhan roudauspuoli on hoidettu loppuun.

Pohdinnoista vielä: Ehkäpä ihminen voi olla onnellinen monenlaisessa ympäristössä. Mieltymyksetkin muuttuvat. Olen luonteeltani sopeutuja. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Oulussa meren rannalla. Siellä tuuli lähes aina, ihmiset olivat aitoja ja rehellisiä enkä huomannut puhuvani hassusti, kun kaikki ympärilläni puhuivat samalla tavalla. Eikä Oulussa oikeasti edes haise. Kun opiskelin Tartossa, kiinnyin somaan pikkukaupungiin. Jyväskylässä syntyi lapseni; sielläkin viihdyin ja nautin elämästäni. Harppaus etelään, ja kas, jo neljä vuotta on kulunut Helsingissä. Täällä olen löytänyt paikkani, koska minulla on mukava työ, perheeni ja kohta myös… ihan oikea koti.

Viime viikko sairastettiin (mahatautia ja kuumetta, mitä lie), perjantaina vasta päästiin kunnolla hommiin. Elinan sisko Laura ja reipasotteinen apulaisemme Nikke pääsivät avuksemme siivoamaan pihapiiriä. Vihreää tuulensuojasilppua, kattopellin palasia, puukalikoita ym. oli talonympärys täynnään. Sisäpihalla oli erikokoista lankunpätkää, vanerilevynpalaa ym, jotka piti pilkkoa polttopuiksi. Kaadoimme myös kolme tai oikeastaan neljä puuta vielä tontilta, joten polttopuun riittävyys joiksikin ajoiksi on nyt turvattu. Kaatopaikallekin tuli vietävää peräkärryllinen. Nyt täytyy kyllä sanoa, että emme muista edellistä kaatopaikkakeikkaa, mikä on hyvä. Jätettä syntyy työmaallamme vähän. Kaivuri tulee ensi lauantaina, ja sen jälkeen piha näyttääkin jo ihan erilaiselta. Kivan näköinen se on jo nytkin, siivottuna.

Muutoinkin olo tontilla on sellaista, että siihen on vaikea tottua. Tontin ympäristössä on paljon tuomia ja ne ovat täydessä kukassa. Tuomen tuoksu on todella voimakas melkein kaikissa paikoissa. Toinen ilahduttajamme ovat luonnon linnut. Mustarastas on tehnyt pesän meidän halkopinoon. Yritämme olla sitä liikaa häiritsemättä. Myöskin satakielen laulu on alkanut jälleen kuulua. Ehdimmekin pelätä, että kaadoimme viime keväänä kaikki niiden laulupuut. Luulo oli onneksi turha.

Sisällä alkavat seuraavaksi levytyshommat. Levytämme vain muutaman pakollisen kohdan, muuten ajattelimme kokeilla pinkopahvin laittoa – ja tupahan jää hirsipinnalle. Sähkömieskin on tulossa. Olemme etsineet sähkötarvikkeita ja löytäneetkin mm. vanhan talon tyyliin sopivia valaisimia ja valokytkimiä ym. Kangaspäälysteistä sähköjohtoa kokeilemme – Metsänkylän navetan Pian vinkkauksesta – tilata nettikaupasta Saksasta. Kävimme muuten nyt sunnuntaina Navetassa ostoksilla; reissu oli elämys, kuten aina.

Helsingissä on Etelä-Haagassa antiikkiliike Mahonia, josta saa vanhoja, käyttämättömiä Wirkkalan suunnittelemia valokytkimiä. Sellaiset ovat nyt harkinnassa. Vanhat pistorasiat ovat maadoittamattomia, joten niitä ei uskalla laittaa, joten Renova-malliston vanhantyyliset pistorasiat saavat kelvata.

Meillä olin alunperin ajatus, että talon sisätiloissa olisi ollut tiettyä kerroksellisuutta. Osa tiloista oli tästä syystä tarkoitus toteuttaa verraten moderneina. Tilojen yhteennivominen on kuitenkin niin ongelmallista, että olemme päättäneet pysyä pääasiassa perinteisessä klassisessa linjassa.

Klassinen linjavalinta tuotti yllättävän ongelman, kun aloimme valita kellarin lattiaan laattaa. Meillä on alusta asti ollut ajatuksena, että laatta olisi yksivärinen ja aika lähellä tiilensävyä. Löysimmekin jo vuosi sitten syksyllä Italian kaakelista (kohtuullisen kallis laattakauppa Vantaalla) mallin, joka vastasi toiveitamme. Tilasimme siitä tietysti näytekappaleet. Niitä kun ei sattunut juuri varastosta löytymään.

Muutaman kerran soitin puhelimella näytekappaleiden perään, niistä ei tiedetty liikkeessä kuitenkaan mitään. Ne luvattiin meille kuitenkin toimittaa. Tammikuussa menin käymään liikkeessä ja kysyin, eikö näytteet todellakaan olleet saapuneet. Silloin sain matkaani kokonaisen mallitaulun, jossa oli kaikki ko. valmistajan silloin tarjolla olleet laattamallit. Mallit ovat olleet nähtävänä myös näillä sivuilla.

Huhtikuussa sitten päätin, että nyt laitetaan tilaus liikkeelle ja ostetaan laatat. Laitoin tarjouspyynnön liikkeeseen. Mitään ei kuulunut. Reilun viikon päästä soitin liikkeeseen. Minulle ilmoitettiin, että viestini löytyi toimiston roskakorista ja, että oli hyvä kun soitin viestini perään. Seuraavana päivänä minuun otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että kyseisen laatan valmistus oli loppunut jo vuoden alussa. (Näytteet oli annettu meille mukaan tammikuussa.)

Kehotin myyjän tietysti etsimään minulle uuden vastaavan tuotteen ja soittamaan perään. Kun soittoa ei ollut kuulunut kolmeen päivään, päätin mennä käymään liikkeessä. Odotimme liikkeessä 45 minuuttia, että meitä tultaisiin palvelemaan. Emme kuitenkaan saaneet lainkaan palvelua (tosin Kauri neuvottiin vessaan). Sitten lähdimme pois.

Olimme täydellisen pettyneitä. Tuote oli hyvä. Hinta oli suht. kohdallaan. Mutta suomalaiseen tapaan asiakaspalvelu oli kyllä luokkaa ala-arvoinen - - .

Tuli sellainen olo, että mitenkähän toimitusten kanssa olisi käynyt, jos tilaaminenkin oli todella näin vaikeaa.

Last week I had the great opportunity to participate in a seminar in Lisbon, Portugal. The theme of the seminar was multifunctional and intensive land use. The seminar was organized by IFHP (International Federation of Housing and Planning) and research program Milu.net.

I enjoyed being in the seminar and in Lisbon.

This website tells about my private project to build a house for me and my family. I’m sorry that most of the information in the website is in Finnish. Most of readers are also Finnish speaking. I have seen that I have readers in different countries too. But nobody has contacted me. If you read this text, and you are interested in traditional Finnish houses, please send an e-mail to me (samuel.kopperoinen@bullerby.fi). If I get more than ten mails, I will start to collect information in English too.

The log house is a very traditional way to build a house in Nordic countries. Today most of new log houses are for leisure time use. Until 1940’s most of houses were log houses. Log houses have several advantages to other houses made by wood. Logs came from own forest and they are possible to handle with very simple tools. Only saw, ax and are drill are necessary. For us most important thing is that log house is originally made suitable for move and reuse.

Our building site is about ten kilometers from Helsinki city center. It’s very close to first ring way. Just behind to our house is Pakin talo, one of the three oldest houses in Helsinki. Exact age is unknown.

Total area of flat is 1600 m2. At the city plan our flat is planned for houses, which have been moved from different place. At the city plan most of houses in neighborhood are protected old houses.

In spring 2005 there was an architectural competition to the flat. Our group won it and we got a flat. Our architect was my father-in-law Dr. Jari Heikkilä, from Oulu University department of architecture. There will be two houses and home for three families. All of us are participating in the project.

Our house has moved from Pukkila about one hundred kilometers from Helsinki. It has been originally build on year 1904-1906. The Rousi family (former Brusin) has owned the house in whole period. The house has been the main building of the farm.

The Rousi family moved away in the 1980’s to a newer house at the same farm.

We will build the house for our home. We greatly enjoy working on our house.

If you are interested, please go to the section ‘kuvat’. There are plenty of pictures.

Thank you

Samuel

Rennolla otteella mutta reippain askelin suuntaamme kesää kohti. Muuttopäivä lukee jo papereissa – tai siis edellisen asunnon luovutuspäivä – mutta ei paljasteta sitä vielä suurelle yleisölle. Paineita meinaa kasaantua niskaan jo muutenkin.

Talossa on ensimmäisen kerroksen ikkunat kahta lukuun ottamatta paikoillaan. Timo ja Pentti hoitelevat sen asian kuntoon; tiivistämistä, levyjen laittoa ja ikkunoiden säätämistä riittää varmasti vielä viikoksi.

Sisätöissä on edetty sen verran, että tuvan lattia alkaa olla pintakäsittelyä vaille valmis. Kokeilimme jo kaseiinikäsittelyä ja pellavaöljyvahaa uunin takana olevan komeron lattiaan ja teimme myös mallipalan, jonka asetimme kulutukselle alttiiseen paikkaan. Saapa nähdä, miltä nuo pinnat alkavat näyttää ja tuntua.

Maalinpoistoa on riittänyt. Elina poisti maalit yhdestä ovesta ja karmista. Samuel teki oveen uuden kynnyksen. Karmit ainakin pohjamaalataan tässä vaiheessa. Ovet voisi laittaa paikoilleen tuollaisinakin. Ehtiihän sitä sitten…