Kylläpä talomme ilme on muuttunut, kun julkisivu on verhoutunut (räikeän)vihreillä tuulensuojalevyillä ja ikkunoita on nosteltu paikoilleen. Ikkunat tuovat talolle sen oman ilmeen. Yhtään ei ole harmittanut se, että päätimme kunnostuttaa vanhat, alkuperäiset ikkunat. Uusiakin piti teettää, mutta kyllä nekin silmää ilahduttavat. Hämeen Puutyö valmisti ikkunat vanhojen ikkunoiden koon ja mallin mukaan, minkä jälkeen Sini Kauneuden verstaassaan kittasi ikkunalasit paikoilleen ja maalasi ikkunat pellavaöljymaalilla.

Uusien ja vanhojen ikkunoiden sijoittelu onkin sitten oma kysymyksensä. Uudet ikkunat tehtiin niin, että niiden valoaukot mitoitettiin samankokoisiksi vanhojen ikkunoiden kanssa. Muuten ikkunat valmistettiin Hämeen Puutyön Perinneikkunan mallilla ja mitoilla (dimensioilla). Uudet mitat olivat lähes poikkeuksetta pienempiä, kuin vanhat mitat. Siksi uusista karmeista tuli ulkomitoilta lähes viisi senttiä vanhoja matalampia ja kapeampia.

Aluksi uudet ikkunat oli tarkoitus sijoittaa siten, että ne olisi laitettu makuuhuoneisiin ja vanhat ikkunat olohuoneeseen. Ikkunoista tuli kuitenkin ulkomitoiltaan niin erikokoisia, ettei niitä voinut laitta sikin sokin. Lopputulosta on vaikea edes kuvitella. Siksi päädyimme siihen ratkaisuun, että uudet kolmilasiset ikkunat tulevat talon pohjoispuolelle ja vanhat ikkunat tulevat talon eteläpuolelle. Energiataloudellista eikö vaan.

Keittiömme valmistaja on löytynyt – tadaa! Herra Puupää (www.puupaa.com) aloittaa pian keittiömme rakentelun verstaassaan Nokialla. Olemmekin miettineet erilaisia ratkaisuja, jotta keittiöstämme saataisiin mahdollisimman toimiva. Vaikka tupakeittiömme onkin lähes 40-neliöinen, ei varsinaisia keittiökalusteita saada mahtumaan kovinkaan paljoa. Tuvassa on kolme ikkuna-aukkoa ja peräti neljä oviaukkoa, joten yhtenäistä seinäpintaa ei ole paljon. Ja tietysti suuremmanpuoleinen uunimmekin vie oman tilansa…

Tämän ja viime viikon projekteina ovat olleet lisäksi maalien poisto ovista ja ovenkarmeista sekä – edelleen – tuvan lattialankkujen kiinnitys. Henkisesti on helpottanut se, että Samuelin vanhemmat ovat tarttuneet puuhaan. Omat voimat meinasivat lattiasavotassa uupua. Pentti taisteli lähes viikon lankkujen parissa, ja onneksi ne on kaikki nyt höylätty ja pian myös tapitettu ja paikoillaan. Pintakäsittelyksi tulee ns. kaseiinikäsittely ja pellavaöljyvaha päälle.

Kiitokset vielä vierailuista sivuillamme ja paikan päällä Pakinkujalla! Vartti-lehden juttukin taisi tuoda muutaman uuden kävijän. Jos olet sivujemme aktiivinen lukija, mutta et ole vielä laittanut puumerkkiäsi vieraskirjaan, TEE SE NYT! On jännää nähdä, kuka sivujamme seuraa ja miksi.

Tänään oli meidän tuvassa historiallinen hetki. Koskaan aikaisemmin ei tuvan penkeillä varmaan ollut istunut yhtä montaa ihmistä. Erityisesti tunnelmaan vaikutti se, että vieraita oli odotettu ja täytyy todeta, myös jännitetty.

Helsingin Rakennusvalvontaviraston henkilökunta halusi meidän alueelta tulla tutustumaan erikoiseen rakennushankkeeseen.

Pyyntö tilaisuuden järjestämisestä tuli jo syksyllä. Toivomus oli, että vierailu olisi toteutettavissa silloin, kun Ylätalon runkotyöt ovat käynnissä. Nyt oli siis oikein sopiva hetki vieraiden tulla.

Meidän väkeä oli 4 henkeä ja virkamiehiä oli kymmenkunta. Olin samaan aikaan kutsunut myös toimittajan kaupunkilehti Vartista. He olivat tekemässä juttua meidän taloprojektista. Itse olin ajatellut, että he olisivat enemmänkin olleet virkamiesten kimpussa. Jotenkin vain jäi vaikutelma, että kyllä pääosa kysymyksistä oli suunnattu suoraan minulle. No juttu tulee ulos sunnuntaina ja sittepä näkee sen, mitä oikein tuli sanottua.

Aluksi vieraat pyydettiin meidän tupaan. Vieraille tarjottiin kahvia ja pullaa. Maistui kuulemma hyvältä. Minä toivotin tervetulleeksi ja kerroin vähän hankkeen vaiheista ja meidän talosta. Vähän siinä keskusteltuamme päästimme tietysti vieraat vapaasti liikkumaan ja kyselemään. Oli hyvä, että isäntiä oli paikalla useampia, niin riitti kaikille juttuseuraa.

Vähän käytin tilannetta hyväksi. Sanoin, että ilmanvaihdon osalta kysymys on vaikea. Jotenkin itsestä tuntuun, ettei taloon ole järkevää rakentaa normaalia vaatimukset täyttävä ns. puolikertaista ilmanvaihtoa. Tulkitisin ilmeitä niin, että taidetaan uskaltaa lähteä ehdottamaan jotain muuta.

Meidän hankkeemme ei ole viranomaisten kannalta lainkaan helppo. Voimassa olevien normien kirjaimellinen noudattaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei hanketta voitaisi toteuttaa. Ainakin se ohjaisi toteutusta sellaiseen suuntaan, ettei lopputuloksena olisi mielekäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Helsingin rakennusvalvonta on kuitenkin linjannut jo hankkeen alussa sen, mistä asioista tullaan tinkimättömästi pitämään kiinni (esim. paloturvallisuusasiat). Toisaalta on ilmoitettu myös se, missä ollaan valmiita joustamaan (mm. lämmöneristysasiat). Näissä linjauksissa on sitten myös pysytty.

Vierailusta jäi todella mukava vaikutelma. Haluan kaikille päiväkirjan lukijoillekin erikseen välittää terveiset siitä, että meistä oli mukava saada pitää rakennusvalvonnan ihmisiä vierainamme. Yhteistyö rakennusvalvontaviraston kanssa on meidän osalta edennyt kerrassa erinomaisesti.

Kiitokset kaikille teille lukijoille, jotka annoitte vinkin mahdollisesta keittiökalusteiden toimittajasta. Tiedusteluja jatketaan, ja kohta pitäisi päästä tilauskin tekemään. Kävimme myös tutustumassa Ikean keittiövalikoimaan. Sielläkin on ihan kauniita puuovia ja tyylikkäitä vetimiä, mutta kalusteiden rungothan ovat lastulevyä – ei siitä mihinkään pääse. Lastulevyallergia meinaa vaivata, vaikka toisaalta: ”Jalopuu viestii pysyvyyttä, mutta lastulevy kuuluu arkeen, koska se muistuttaa elämän tilapäisyydestä” (Jusa Peltoniemi ja Annatuuli Saine kirjassa Koteja Fiskarsissa).

Avotakassa kirjailija ja vanhan hirsitalon kunnostaja Päivi Alasalmi kirjoittaa palstalla Kotiinpäin osuvia juttuja hirsitalon kunnostuksesta. Tässäpä lainaus huhtikuun numerosta: ”Nykyisin minulle on painajaista kaikki muovinen: muovitettu paperi, muovimatto, lateksimaali, vaneri ja lastulevy muoviliimoineen. Näin jo unen, jossa kävelin metsässä ja vastaan tuli vanerinpala. Aloin kirkua.” Yhtä pahaksi ei meidän ”allergia” ole vielä päässyt.

Edessä on jännittävä viikko. Heti huomenna tulee ovikuorma Virosta. Perjantaina saapuvat loput tuulensuojalevyt. Reilun viikon päästä tiistaina saamme kaksi uutta työmiestä ikkunoita ja tuulensuojalevyjä asentamaan. Niin, ja kauan odotetut ikkunamme Hauholta. Nyt alkaa tapahtua!

Lauantaina puhalsimme Ekovillat välipohjaan ja tuvan lattialle. Se kävi aika kätevästi, kun saimme rautakaupasta lainaksi puhaltimen. Elina avasi säkit ja syötti ne koneeseen (n. 40 säkkiä). Samuel puhalteli villat paikoilleen. Kunhan tuvan lattia on saatu kokonaisuudessaan umpeen, voidaan siirtyä ulkotöihin.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tavoitteemme oli, että hirsirunko olisi pystyssä talven yli ja saisi rauhassa asettua paikoilleen. Siksi seinille ei ole vielä tehty mitään. Nyt rungon pystytyksestä on kulunut puoli vuotta ja parin viikon päästä hirsirunko onkin sitten tarkoitus laittaa piiloon. Rungon ulkopintaan kiinnitetään kahdenkertainen tuulensuojalevy Runkoleijona (25 mm). Muuta lisäeristystä taloon ei sitten tulekaan. Tuulensuojan päälle kiinnitetään koolaukset, joihin naulataan vaakapaneelit. Panelointi olisi tarkoitus tehdä kesän aikana, jottei talo olisi loputtomiin sinivihreä. En muuten ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksei tuo mainittu levy voisi olla vähän neutraalimman värinen. Perinteinen punamulta sopisi ainakin meidän taloon erinomaisesti.

Tuulensuojien kanssa yhtäaikaa laitetaankin sitten taloon ikkunat. Ne ovat vielä Hauholla korjattavina ja maalattavina. Odotan suurella mielenkiinnolla sitä, miltä ne oikein alkavat näyttämään.

Ikkunoiden asennuksessa onkin vielä monta mutkaa matkassa. Uudet ikkunat (makuuhuoneisiin laitettiin kolmilasiset) on valoaukon mitoiltaan samoja kuin vanhat. Uudet ikkunat on kuitenkin tehty Hämeen puutyön perinneikkunan malleilla ja mitoilla, joten niistä tulee karmin ulkomitaltaan jonkin verran vanhoja ikkunoita pienemmät. No sitä täytyy asennusvaiheessa sitten vähän miettiä tarkemmin.

Ulkotöihin olisikin jo mukava siirtyä. Sää on ollut keväisen lämmin ja lähes sateeton. Vaikka pääsiäiseksi on luvattu kylmempää lämmintä kohti ollaan koko ajan menossa. Niko ja Aaro ovat saaneet suorastaan erinomaisesti vietyä oman talon pystytystä eteenpäin. Aaro ja Topi pääsivät jo vähän uunin paikkaakin mittailemaan. Aaronpää onkin jo pystyssä pressujen alla ja Nikonpääkin ikkunoiden puolessavälissä. Hyvältä näyttää talo.

Nyt pitäisi tehdä ratkaisuja keittiön suhteen. Pyysimme luonnosten perusteella tarjouksen Avestiasta, Lidhultsilta ja Umpipuulta. Internetistä tutustuimme moniin muihinkin vaihtoehtoihin. Yksi mielenkiintoisimmista oli Kvänum. Tuotteet olivat ainakin netissä tosi hyvän näköisiä. Mielenkiinto loppui kuitenkin kuin seinään, kun kuulimme ettei heiltä saakaan puisia kalusteita. Kaikki heidän tuotteensa tehdään lastulevystä, mitä en voi tuon hintaluokan keittiössä ymmärtää alkuunkaan.

Monia muitakin vaihtoehtoja on tullut toki läpikäytyä. Yhdet vanhat kaupan kalusteetkin meille olisi tarjolla. Niitä joutuisi vaan muokkaamaan niin paljon, ettei siinä taida olla paljon järkeä. Kodinhoitohuoneen kalusteet niistä varmasti kuitenkin tehdään ja muita hyllyköitä.

Minulla olisi intoa rueta tekemään kalusteet itse liimapuulevystä. Elina vain tuota intoa vähän toppuuttelee. Työtä riittää kuulemma muutenkin. Uskoo sen ken sitten tahtoo.

Yksi mielenkiintoisimmista kalustejärjestelmistä sattui silmiimme Espoon Kuninkaantieltä. Pikkuserkkuni Venla Berg sai kuin saikin keittiöönsä oman rakkaan aviomiehen itse oman tontin puista tekemät kalusteet. Pekka tekee kalusteet itse ovia myöten. Keittiö oli joiltain osin vielä työn alla. Siksi kuvia siitä on oikeastaan turha odotella.

No, keittiöstä riittää varmaan vielä kirjoitettavaa.