Joulurauhaan on tänään tasan viikko aikaa. Syksy onkin menty niin tukka putkella, että levähtäminen jouluna on taatusti tarpeellista.

Säät jatkuivat käsittämättömän lauhoina tähän asti. Monet ovat surreet sateita ja mahdollisesti tulossa olevaa lumetonta joulua. Me emme ole. Lauhat ilmat ovat mahdollistaneet töiden ryhmittämisen aikaisemmista suunnitelmista poiketen niin, että muuraustyöt saatiin tehtyä ennen sisätöiden aloittamista. Tällä järjestelyllä saatiin aikaan se, että sotkuisemmat hommat tehtiin ennen siistimpiä töitä.

Uunin muuraus sujui vauhdilla. Samalla tuli tehtyä myös toinen hormi valmiiksi kaakeliuuneja varten. Lopputulos on vielä parempi, mitä osasimme oikeastaan odottaa. MuuLari osasi todellakin hommansa. Jukka sai varmasti siinä sivussa hyvää oppia ja alkaa toivottavasti hankkimaan itselleen tulisijamuurarin taidot. Ainakin hormi näytti jo hyvältä.

Lari antoi meille luvan, että leivinuunissa voi pitää koko ajan pieniä tulia. Luvasta huolimatta kinkunpaisto taitaa jäädä ensi jouluun. Pitää sitä leipomista kuitenkin ruveta jo kohta harjoittelemaan.

Seuraavaksi pitäisi saada välipohjaan sen verran eristettä, että talo alkaisi pitämään lämmintä. Uunilla taloa olisikin sitten mukava lämmittää. Samalla tulisi huolehdittua nuo rakennusjäteasiat pois päiväjärjestyksestä.

Tänään alkoi merkittävä vaihe meidän talon rakennuksesta. Leivinuuni on talon sydän. Niin on minunkin mielestäni. Uunin suunnittelu tai paremminkin kaavailu oli pitkällinen prosessi. Siinä sitä piti perehtyä erilaisiin uuninrakentamisen periaatteisiin. Joskus elokuulla Elina sanoi Toivo Holmalle, kun kuuli puhuttavan leivinuunista, että sen suhteen meillä ei olekaan vielä ollut intohimoja. Siihen Toivo pääsi toteamaan, että kyllä tässä on intohimoja liikkeellä jo yhden uunin tarpeiksi.

Uuni oli ensimmäinen asia, jonka voin myöntää muodostuneen itselleni periaatteelliseksi kysymykseksi. Halusin perinteisen mallisen uunin. Niin sanotun poskikanavauunin. Uunin, joka toimii vastavirtausperiaatteella. Lisäksi halusin oikean tiilihormin. Uunin mallia en valinnut vaan valitsin sellaisen muurarin, joka osaa tehdä Pohjois-Pohjalaista muurausperinnettä edustavan uunin ja annoin hänen suunnitella sen. Malliksi laitoin yhden kuvan Kahiluodon uunista Seurasaaressa.

Muurari on Lauri Kröger (Lari) ja hän on laillani kotoisin Rantsilasta Pohjois-Pohjanmaalta. Halusin, että talossa on jotain, joka muistuttaa minua siitä, missä olen elänyt lapsuuteni.

Vaihdoin uuteen työtehtävään joulukuun alusta. Tähän saumaan sopi varsin hyvin se, että otin koko viikon itselleni lomaa. Nyt minulla on mahdollisuus osallistua itsekin uunin tekoon. Lari sanoi, että se kannatti. Itse tekemällä lopputulos tuntuu aina paljon omemmalta.

Onko hormin muuraaminen iso homma vai pieni homma? Ainakin kaksikerroksisessa talossa se on kohtuullisen iso homma. Tupaan tulevan hormin muuraamiseen menikin aikaa melkein kaksi viikkoa. Homma ei ollut tosin aivan helpoimmasta päästä.

Hormiin tehtiin kolme reikää. Yksi leivinuunille, yksi ilmastointia varten ja kolmanteen reikään liitetään sitten puuhella sekä uunin tuhkapesä. Kerran jouduttiin vähän purkamaankin, kun yläpeltien luo tulevaa peltikamaria ei ollut tehty ihan tarkoitetulla tavalla. Suurta ongelmaa siitä ei kuitenkaan tullut.

Hormin näkyvin osa eli vesikaton yläpuolinen osa onnistui todella hyvin. Se muurattiin värillisellä lähes mustalla laastilla. Hormin muodon on suunnitellut uunin muurari. Vaikka aika perinteinenhän tuo koristeaihe taitaa kuitenkin olla.

Perjantaina laitoin puuhellan kiinni hormiin. Kokeilin ja hyvin tuntui hormi vetävän. Pidimme koko lauantain tulta hellassa. Mukava oli juoda pannukahvia ja nauttia hellan lämmöstä. Illalla kuunneltiin Elinan ja Kaurin kanssa radiosta Hoosiannaa. Alkoi tuntua jo tosi kodikkaalta.