Mikä kumma saa ihmisen tarttumaan moiseen projektiin, jossa joutuu usein elämään vuosikausia keskeneräisissä olosuhteissa ja tunnelmissa?
- Hannele Salenius
Bullerby
1.2.2006 - 17.2.2006
Helmikuussa alkaa sitten tapahtua
Helmikuu 2006

Helmikuun toisena ja kolmantena päivänä saimme vihdoin järjestymään ammattikoululaisten kanssa käynnin työmaalla. Silloinkin oli vähän turhan kylmä. Suuremmalla porukalla työt etenivätkin sitten vähän joutuisammin.

Opiskelijat irrottivat todella varovaisesti ja taitavasti loput ovien ja ikkunoiden listoista. Ne saatiinkin tosi hyvin talteen – arvotavara. Sitten jatkettiin levyjen ja papereiden irrottelua seinistä ja katoista. Vanhat puukuitulevyt olivat tosi tiukassa ja se piti repiä poissa pieninä palasina. Varsinainen kiitos niille, jotka irrottivat sisäkattojen levyt ja paperoinnit. Arvokkaat kattolaudat saatiin tosi hyvin talteen. Tällaisina ne eivät juuri pintakäsittelyä kaipaa. Saa nähdä miten sitten, irrotus, varastointi, kuljetus ja asennus sujuvat? Myös ovia saatiin monta kappaletta irroitettua.

Yläkerran huoneiden laudoitukset saivat myös vähän kyytiä. Nyt, kun naulatkin on irrotettu, noista laudoista saa tehtyä monenmoista.

Toinen erikseen maininnan arvoinen asia oli ulkopuolella olevien ikkunakoristeiden irrotus ja laittaminen kuljetuskuntoon. Talvenaikana noista on hyvä aloittaa niin saa laittaa seinälle valmiit rakennelmat.

Seuraavalla viikolla (viikolla 6) purkutyö saikin oikein kunnolla vauhtia. Avukseni saapuivat virolaiset uroot Paavo, Aivo, Alvar ja Eino. Pojat aloittivat purujen imuroinnin rakennuksen välipohjasta. Niin oikeastaan purujen, olkien, kaarnaan ja saven imuroinnin. Välipohjan pudistus oli todella kovaa työtä. Erittäin hyvin ja tehokkaasti se kuitenkin kävi. Laskeskelin etukäteen, olisiko tullut halvemmaksi tilata paikalle imuriauto, jolla vintti olisi tyhjennetty. Jos olisin tehnyt työtä yksin, imuriauto olisi ollut ainoa realistinen vaihtoehto. Purua oli kerta kaikkiaan niin paljon. Tällä tavalla homma tuli kuitenkin edullisemmaksi. Ainoa, mikä olisi ollut parempi vaihtoehto, olisi ollut erillisen imukontin tilaaminen tontille. Sellaisia oli kuitenkin erittäin vähän tarjolla. Tähän tilanteeseen ei lainkaan.

Puruerotuksen jälkeen miehet alkoivat purkaa yläkerrasta loput rakenteet. Se kävikin tosi nopeasti. Samoin keittiön sisustusten purku. Siellä ei ollut juuri mitään säästettävää (kiintokalusteet vein tietenkin talteen). Sitten alettiin purkamaan sisäkattoja. Ne olivat tosi tiukassa. Hyväksi työkaluksi tässä yhteydessä osoittautui puukkosaha. Siihen hankittiin pitkiä teriä. Ensin lautaa irrotettiin palkista noin puoli senttiä. Sitten naulat katkaistiin palkin ja laudan välistä sahaamalla.

Lattialaudoissa oli käytetty todella vähän nauloja. Ne olivat helppoja irrottaa ja ne saatiin hyvin talteen myöhempää käyttöä varten.

Laudoille vuokrasin läheisen maatalon tyhjäksi jääneen varastohallin. Sinne sain laudat taapeliin. Isännän kanssa sovittiin, että hän pitää rakennuksen lämpötilan plussalla ja keväällä muutaman asteen ulkolämpötilaa korkeammalla, joten saadaanpa vähän puutavara kuivumaan.

Nopeasti halli täyttyikin lähinnä lattia- ja kattolaudoista. Erityisen varoituksen sain ovista. Vanhan peilioven vääntyminen on kuulemma tekemätön paikka. Siksi ovet piti saada kuivumaan vaakasuoraan pinoon painojen alle. Hyvin olivat pojat ovet laittaneet säilöön.

Perjantaina 17.2. olin huutokaupassa. Siellä myytiin muutaman rakennusliikkeen käyttöomaisuutta. Jotakin sieltä tarttui mukaankin. Hyviä kaluja.

Mainos: www.potius.fiMainos:www.perinnekoriste.fi/Holsa Oy
Antti Heikkilä Oy