Meillä alkoi tulla vähän kiire. Kilpailutyö piti jättää alle kuukauden sisällä, ja selvitettäviä asioita oli todella paljon. Helsinkiin palattuamme pidimme tulevien kumppaniemme kanssa palaverin ja kävimme läpi meidän vaihtoehtoja. Mikään niistä ei tuntunut oikein sopivalta ja päätimme panna uuden ilmoituksen Maaseudun tulevaisuuteen. Ilmoituksen satoa lähdimme tutkailemaan yhdessä Nikon ja Kaurin kanssa. Kävimme Somerolla, Mynämäellä ja viimeisenä ajoimme Satakuntaan Kalantiin asti.

Kalannin talo oli kaikista kauimpana ja emme olisi varmasti menneet sinne asti, ellei talon isäntä Aleksi olisi laittanut meille niin tarkkoja tietoja talosta. Tämä talo oli ainoa, josta olimme saaneet valmiin pohjapiirustuksen mitoilla varustettuna sekä kunnon valokuvat sähköpostilla.

Talo vaikutti hyväkuntoiselta ja terveeltä. Katto oli ehjä ja perustukset olivat maasta irti. Tosin runko oli lautavuorauksen peitossa ulkoa ja pahvien ja papereiden peitossa sisältä. Sisältä talo oli vähän pettymys. Vanhat ovet oli korvattu uusilla laakaovilla. Vanhat lattiat oli korvattu uudella ponttilaudalla ja vanha vinokatto oli rakennettu uudestaan. Eniten jäi kuitenkin hämmentämään se, miten rakenteita oli muutettu. Talon muodosta ei saanut oikein käsitystä. Kun ajelimme Nikon kanssa takaisin, vaikutelma oli selvä. Talo sopi jatkovalmistelun pohjaksi. Siihen saisi helposti kaksi asuntoa.

Lähetimme kuvat sähköpostilla Ouluun. Myös Jari vaikutti innostuneelta. Hänen mielestään talot saisi hyvin sijoitettua tontille ja ne sopisivat hyvin yhteen.

Jatkoimme asian valmistelua. Tilasimme kuntoarviot Christer Storelta (Pohjalaistalot ry). Kirjoitimme hakemuksen loppuun. Teimme kustannusarviot ja alustavat rakennesuunnitelmat. Se jokin tuntui hakemuksesta kuitenkin puuttuvan. Jarin mukaan vikana oli se, että hakemus oli liikaa juristin kirjoittama. Siihen piti saada myyvämpi ja edukkaampi ote.

Toinen asia, jota Jari hakemus vaiheessa koko ajan painotti, oli se, että hakemuksessa pitää olla ammattimainen leima. Mitään ruutupaperipiirustuksia tai käsin tehtyjä selvityksiä hakemukseen ei saanut sisältyä. Homma olikin tältä osin aika pitkään auki. Lopulta saimme erään tutun arkkitehdin Antin tekemään meille havainnekuvat rakennuksista. Niistä vasta oikeasti itsekin ensimmäisen kerran kunnolla ymmärsi, miltä talot tulisivat näyttämään.

Hankkeen kärjeksi päätettiin valita mikäs muu, kuin hakijat itse. Hakemuksen alkuun Elina kirjoitti tosi hyvän lisätekstin. Kanteen lisättiin ryhmäkuva kaikista talon tulevista asukkaista. Tästä keksittiin hankkeen nimikin Bullerby – Melukylä.

Syyskuun alussa jätin hakemuksen. Siinä oli liitteineen noin 30 sivua ja 30 valokuvaa.