Hengissä ollaan, vaikka päiväkirjaan ei ole juuri kirjautunut elonmerkkejä. Aika tuntuu taas katoavan kuin tunneliin. Viikonloppu tuli ja meni. Tuntuu kuin aina olisi perjantai tai maanantai. Täytyy muistuttaa itseään: haluan elää joka hetki, en vain viikonloppuisin tai erityispäivinä. Haluan muistaa muutakin kuin sen tunnelin, näistä vuosista, kolmenkympin ja neljänkympin välillä.

Luen juuri Peter Høegin kirjaa Rajatapaukset, jossa pohditaan ajan olemusta. "Jos ihmisen tietoisuus tarkkailee vain itseään, se näkee vain palautumattoman ajan. Mutta jos se katsoo perhettä ja sukua ja lapsia, ja syntymiä ja yhteiselämää toisten kanssa, se huomaa toistuvuuden, ja silloin aika muistuttaa enemmän kenttää, tasankoa, mannerta jolla voi matkata, kuin tiimalasia joka valuu tyhjiin." (lainaus kirjasta) Koska kirja käsittelee suurilta osin häiriintyneiden, rajalla olevien, lasten elämää koulumaailmassa, se on minulle tärkeää luettavaa. Että ymmärtäisin.

Tällä hetkellä työ, eräs projekti, vie suuren osan vapaa-ajastani. Siksi remontin edistämiseen on jäänyt vähän aikaa. Kirjahyllyn maalausurakka on kuitenkin valmis. Olen haaveillut sähkömiehen saapumisesta. Posliiniset sähköosat ja kangaspäällysteinen johto ovat kauniita. Valaisimille olen myös miettinyt paikkoja (ja tällä viikolla olisi Artekissakin eräs valaisintarjous). Toissa viikonloppuna kävimme Helsingin antiikkimessuilla. Sielläkin syntyi ideoita. Mieheni on suunnitellut ulkovuorausprojektia. Kohta päästään aloittamaan.

Ja juuri kun opin taas hiihtämään, lumet ovat sulamassa. On hienoa, kun kotipihasta lähtee latu.

- Elina