Tuorein lisäys albumiin.

Koti vanhassa talossa?

Vanhat asuinympäristöt ja rakennukset, joita Suomessa on säilynyt melko vähän, ovat aina kiinnostaneet meitä. Oulun "Kakaravaarassa" ihailimme vanhoja puutaloja ja pihapiirejä. Jyväskylässä asuessamme ihastuksemme kohdistui rintamamiestaloihin, joissa ei tuntunut olevan mitään turhaa. Keittiö ja kaksi kamaria, pönttöuunit ja jyrkät portaat ylös isänmaantoivojen kamareihin ja avoullakolle.

Lukuisilla Viron-matkoillamme olemme kierrelleet puutaloalueita Haapsalussa, Tartossa ja Tallinnan Kadriorussa sekä Koplissa. Kauniit yksityiskohdat, kuten puuovet, kuistit, ikkunakoristeet ja puupitsit ovat ihastuttaneet. Sekin on tullut selväksi, miten me emme remontoisi vanhaa taloa: ei alumiini-ikkunoita, ei hätäisesti pursotettua uretaania, ei muovimaaleja, laminaattia eikä lastulevyä. Hellästi ja säästäen, niin me tekisimme.

Ullamaija Hänninen kirjoittaa kirjassaan Kauhalla & vasaralla (Tammi 2004) näin: "Vanha talo kertoo mitä se tarvitsee. Ei Gyproc-levyjä. Ei uusromanttisia tapetteja. Ei kansallisromantiikkaa jäljitteleviä muovilistoja ja puristeovia. Vanhassa talossa vatupassi on työkalupakin alimmainen."

Vanhaa taloa ei ihan helposti löydä Helsingistä. Ei ainakaan kohtuulliseen hintaan ja kohtuullisesta paikasta kohtuulliselta tontilta. Oli nähtävä paljon vaivaa, se oli selvä.

Sitten löysimme Talon. Satavuotiaan vanhuksen, jonka purimme hirsirungolle. Irrotimme varovasti lankut ja laudat, pinkopahvit ja tervapaperit, vanhat sähköosat, tulisijat ja komerot. Hormien tiiletkin keräsimme talteen, samoin kivijalan, julkisivupaneelin ja tikapuut. Arkkitehdin ohje oli: kerätkää kaikki osat kymmenen metrin säteellä talosta talteen. Niin saatte mahdollisimman autenttisen ilmeen.

Talo siirrettiin Helsinkiin. Osat ovat löytäneet paikkansa, yksi toisena jälkeen. Tulivat ensimmäiset syytökset: Talonne on feikki. Jos haluatte asua satavuotiaassa talossa, muuttakaa maalle, lämmittäkää talo puilla, hakekaa vesi kaivosta, pukeutukaa villasukkiin ja -paitoihin, käykää ulkohuussissa ja pihasaunassa, herätkää aamulla kylmään ja sulattakaa kahvivesi puuhellalla, kärsikää.

Syytökset tuntuivat aiheettomilta. Mehän olemme pyrkineet mahdollisimman vanhaan ja aitoon lopputulokseen. Pesutilatkin rakennamme kellariin, jotteivät hirsirakenteet joudu vaaraan. Monesta turhasta, kuten porealtaista ja lattialämmityksestä, olimme valmiita luopumaan... Kunnes tajusimme: asuminen vanhassa talossa on aina kompromissi. Jotain vanhasta ilmeestä aina hukkuu ja katoaa remontin varrella, se on hyväksyttävä. Nykyajan lapsiperhe ei asu savupirtissä ja pese vaatteita avannossa. Joitakin myönnytyksiä nykyajan ihmeiden suuntaan on tehtävä.

Tervetuloa tutustumaan uusvanhaan pakettitaloomme! Voit arvioida itse, olemmeko onnistuneet säilyttämään jonkin häivähdyksen siitä vanhasta, johon ihastuimme.